Mimmin elämää

Halliharjoitukset

2012-02-19T17:12:00.001+02:00

Olimme tänään Oulun koirakerhon hallilla harjoittelemassa (tai tarkoituksena oli harjoitella tokoa...). Hallissa ei saisi haukkua, joten tiesin tämän jo ennalta haasteelliseksi ja sitähän se tosiaan olikin. Mimmi jaksaa keskittyä maksimissaan 10 minuuttia kerrallaan ja sen jälkeen en saa siihen kontaktia. Välillä piti kuskata se autoon jäähylle, kun ylikuumeni siinä määrin, että silmät pyörivät päässä, kun toiset harjoittelivat agilityä eikä se päässyt mukaan. Estehyppyä harjoiteltiin muutamaan otteeseen ja putkestakin kerran mentiin ja silloin Mimmi ei hauku, touhottaa vain sata lasissa menemään. Kontaktiharjoituksia siis ja roppakaupalla niin ehkä tämä vielä joskus luonnistuu.

Lonkka- ja kyynärkuvaus

2012-02-16T19:54:00.000+02:00

Käytin Mimmin tänään lonkka- ja kyynärkuvauksessa. Mimmi rauhoitettiin ja se nukahtikin nopeasti. Heräämisen kanssa olikin toinen juttu. Kovasti olisi nukuttanut mutta vastaanotolla olevat muut koirat haukkuivat sen verran paljon, että eihän siinä voinut kovimmillakaan unenlahjoilla varustettu puudelineiti nukkua. Nyt sitten kotona jatketaan unia peiton alla, ettei tule vilu. Lääkäri arvioi kuvat ja kertoi lonkkien ja kyynärien olevan priimaa. Jännä nähdä, mikä virallinen lausunto tulee olemaan. Otatin samalla Mimmistä myös verinäytteen toimitettavaksi Hannes Lohen tutkimusryhmälle, koska haluan omalta osaltani tukea tämän välillä niin raivostuttavan mutta aina niin rakastettavan rodun geenitutkimusta. Toivottavasti moni muukin isovillakoiran omistaja tekisi samoin. Olisi hienoa, jos dna-näytteiden avulla saataisiin joskus kehitettyä testi esim. perinnöllisen kaihin kantajien, kaihiin sairastuneiden ja terveiden toteamiseksi. Mikäli oikein tulkitsin joulukuun 2011 näytemääriä, niin isovillakoirista ei ole, kuin 25 näytettä, kun taas toy- ja kääpiövillakoirista näytteitä on 217 ja keskikokoisistakin 135.

Toipilas.

Helsingin koirauimalassa

2012-02-14T00:46:00.001+02:00

Hei dummy, come to mama!

"Olen kuullut, että me villakoirat olemme olleet (ja jossain määrin vieläkin olemme) vedestä noutavia lintukoiria."

"Nyt tuli probleema. Miten täältä pääsee pois?"


"Voisiko joku jeesata kaveria vähän, en nyt kerta kaikkiaan tajua... Otteeni lipeää kohta eivätkä tassutkaan yletä pohjaan!"


"No nythän mä vasta hokasinki. Tässähän se poistumispaikka on. Olisitte heti sanoneet."

"Mrrr, systeri voitti rinnan mitalla mutta katsokaapas kenen suussa on pallo."


"Sanoivat minua ahneeksi mutta minkä minä sille voin, että molemmat, sekä dummy, että pallo suorastaan lipuivat suuhuni."

"Systeri pelaa likaista peliä ja roiskuttaa vettä niin, että eihän tässä takana tulija näe mitään. Mutta kuten kuvasta näkyy, niin tuskin se poloinen näkee mitään itsekään. Varmasti hukkaa pallonsakin kohta noihin vaahtopäihin."

Vilskettä Närepuiston koira-aitauksessa

2012-02-12T21:02:00.000+02:00

Pukinmäen koirapuistossa oli tänään varsinainen villakoirainvaasio. Paikalla olivat Mimmin ja Doron lisäksi Ico ja Rio, uusi tuttavuus Gigi sekä Mimmin velipoika Caro ja sokerina pohjalla Frodo, Mimmin isä, joka on pian 13-vuotias herrasmies. Frodo on vieläkin komea ja kerrassaan ihana luonne, jonka Mimmi on onneksi verenperintönä saanut. Kiitos Eija, kun toit Frodonkin puistoon. Minä olen niin odottanut, että tapaisin sen.

Pojilla oli hurja vauhti päällä. Välillä hirvitti, että stoppaako vauhti ennen aitaa mutta hyvin oli kropat hallinnassa ja tilannetaju kohdallaan kaikilla.

Tytöillä meno oli vähän rauhallisempaa mutta hyvin niilläkin tuntui aika kuluvan puuhastellessaan omia juttujaan ja keppejä kilpaa syödessä.

Pientä sydämentykytystä minulle aiheuttivat paikalla olleet kääpiövillakoirat mutta tällä kertaa meni ihan hyvin. Mimmillä oli yksi hyökkäysyritys mutta se jäi onneksi tällä kertaa siihen syvällisen keskustelumme jälkeen.

Heinin blogissa on hienoja kuvia tästä tapaamisesta:

Sisarukset Doro, Mimmi ja Caro sekä isäpappa Frodo.

Ico, Rio ja Caro.

Ico ja Gigi.


Huomatkaa, kuinka oikeassa ylälaidassa keskustellaan :D

Aprikoosi(kääpiö?)villakoirat.

Helsingissä painiottelussa

2012-02-09T23:53:00.003+02:00

Tulimme tänään Mimmin kanssa Helsinkiin. Voi tuota sisarusten riemua! Paini on jatkunut koko illan ja saapa nähdä, malttavatko nukkua ollenkaan. Ne ovat, kuin norsut posliinikaupassa vallatessaan koko tilan leikillensä mutta sallittakoon se, kun näkevät toisiaan kuitenkin kohtuullisen (harmittavan) harvoin :D.

Sunnuntaina meillä on tarkoitus suunnata Pukinmäen koirapuistoon ja tavata siellä tuttuja, sekä myös vielä tuntemattomia villakoiria ja ihmisiä. Innolla odotamme tapaamista.

Kuuraparrat puistossa.

Tyyntä ja pakkasta

2012-02-07T20:41:00.002+02:00

Kun menin Mimmin kanssa tänään aamupissalle, se käveli nilkuttaen ja todella hitaasti. Ajattelin, että se on kipeä, eikä tullut mieleenikään, että sitä palelisi, kun ei sitä ollut tähän mennessä vielä palellut (vaikka pakkanen oli jo lähennellyt -30 astetta). Eilen lämmiteltiin -6 asteen pakkasessa (bikinikeli) enkä voinut kuvitellakaan, miten paljon puolessa vuorokaudessa lämpötila muuttuu. Mimmin pakkasraja siis löytyi tänään ja se on -32 astetta. Hyrrrrr.....

Tuulen ja tuiskun viemää

2012-02-06T18:15:00.000+02:00

Näköjään meillä on joko tyyntä ja pakkasta -30 astetta (kuten eilen) tai sitten nautitaan yli 20 astetta lämpimämmästä kelistä tuulen ja tuiskun kera. En juuri nyt osaa päättää, kummasta pidän enemmän mutta tämänhetkinen tilanne on tämä:

Kylmyys kietoutuu jalkojen ympärille lumihiutaleiden piirtäessä viivojaan. Mimmi nauttii kylmästä. Lumi ja pakkanen eivät läpäise kovin helposti sen turkkia.

Saalistusaggressiivinenko?

2012-02-05T22:42:00.001+02:00

Olen ymmälläni Mimmin kanssa jälleen kerran. Sen vaihteleva suhtautuminen pieniin koiriin ei oikein tunnu noudattavan mitään logiikkaa. Tänään taas pääsin todistamaan tilannetta, jonka kernaasti olisin jättänyt väliin. Olimme koirapuistossa ja aluksi siellä ei ollut muita (liekö miltei -30 asteen pakkasella osuutta asiaan...) mutta hetken päästä puistoon tuli kaksi cottonia (tai yksi kokonainen ja yksi puolikas eli ei puhdasrotuinen mutta se ei ole tässä nyt relevanttia). Niiden omistaja minulta kysymään, että tohtiiko tulla puistoon, kun hän haluaisi totuttaa koiriaan myös isojen koirien seuraan. Minä vastaamaan, että teretulemas mutta Mimmi saattaa kyllä alistaa pienempiään.

Heti kun portti loksahti kiinni, oli Mimmi cotton-nartun kimpussa. Uroksesta ei piitannut. Kävin kiskomassa Mimmin irti ja pidin puhuttelun ja jonkun aikaa näyttikin, että eihän tässä mitään ja aikaisempi unohdettiin. Sitten cottoni päätti pikkuisen ajaa Mimmiä haukun kanssa takaa. Sehän riitti. Taas lyötiin pientä selälleen kyynärillä painaen ja kovin äänitehostein. Vaikka cottoni selvästi alistui niin Mimmi ei vain lopettanut. Minä taas sitä repimään irti mutta mitä tekee Mimmi? On päättänyt olla päästämättä irti ja roikottaa vastapeluria niskasta hampaissaan. Lopulta se päästää irti ja sitten taas pidettiin puhuttelu. Hetken vielä olimme puistossa, kunnes totesin, että parempi lähteä.

En voi olla miettimättä, että jos cottonilla ei olisi ollut manttelia päällään, jonka kauluksesta Mimmi sitä roikotti, olisiko se roikottanut sitä silti? Tästä lähtien taidan suosiolla pitää toistaiseksi Mimmin hihnassa pienten koirien läsnäollessa. Näin ehkä vältytään ikävyyksiltä.

Hakotaurin koirapuistossa

2012-01-15T21:49:00.000+02:00

Mimmi (oikealla): "Meille, teille vai eriteille? Woody (vasemmalla): "Valitsen viimeisen vaihtoehdon."(Pohjustuksena sen verran, että Mimmi päätti jälleen alistaa Woodya. Sama tapahtui viime kesänä, kun edellisen kerran tapasivat. En ihan ymmärrä sen käytöstä mutta tutkimattomia ovat puudelien aivoitukset.)

Labbisten invaasio. Suomalaisten suosikkirotu oli hyvin edustettuna.

Tiinu löysi kokoistansa seuraa ja ystävällinen Lulu kuvassa keskellä.

Tytöt.

Pieruhuumoria ja matkasuunnitelmia

2012-01-10T21:29:00.000+02:00

Viisi päivää on nyt mennyt kotitekoisella ruoalla ja hajuhaitta on poissa. Voi tätä autuutta! Ilmavaivat ovat vähentyneet 90 % ja jäljelle jääneet 10 % ovat hajuttomia mutta sitä vastoin käsittämättömän äänekästä laatua. En valita, parempi näin päin, ehdottomasti :D

Seuraavat pari päivää meillä on pääruoaksi tarjolla mm. riisi/ohra/parsakaali/porkkana/jauheliha/lohi-kombinaatio. Todella herkullinen tuoksu. Siis jos Mimmiltä kysytään.

Meillä on myös jälleen matkasuunnitelmia eli helmikuun 9. päivä olisi tarkoitus hypätä Helsinkiin menevään junaan ja olisi enemmän, kuin mukavaa tavata reissulla koiratuttuja. Myös Fantsua, jonka minä olen tainnut nähdä pikkupentuna, kun olin "kuokkimassa" Mirjan luona pentutapaamisessa. Ja Frodoa, jonka olen tainnut tavata juurikin samaisella kuokkavierailulla. Caroa, Icoa ja ison meren takaa matkannutta Rioa ei liene tarvitse erikseen edes mainita :D

Kotiruokakokeilu

2012-01-05T23:55:00.003+02:00

Keitin tänään ison kattilallisen puuroriisiä ja kasviksia (ihan pehmeäksi mössöksi). Tämä saa nyt toimia pohjana kotiruokakokeilulle, jonka tehtävänä on selvittää, olisiko vaihto tämän tyyliseen ruokintaan apu Mimmin älyttömille ilmavaivoille. Se syö nyt ANFia (kohta on mennyt ~20 kg) ja sitä ennen kokeilin Taste of Wild -merkkistä ruokaa. Silloin ilmavaivat alkoivat. Royal Caninia syödessä ei ollut tätä ongelmaa, mutta todennäköisesti siitä ruoasta johtui paha silmätulehdus. Tähän vielä lisäyksenä, että Mimmillä on tapana hotkia ruokansa eli silläkin saattaa tietenkin olla osansa tässä ongelmassa.

Iltaruokana oli tänään siis kupillinen riisi/kasvis/jauheliha/kananmuna-kuorineen-mössöä, jossa oli seassa loraus öljyä. Huomenna jatketaan samalla linjalla. Olen käsittänyt, että monet kotiruokaa koirilleen syöttävät laittavat ruoan sekaan jotain vitamiineja. Monivitamiinivalmistetta vai mitä? Mitä kaikkea ruokaan pitäisi laittaa, että se olisi ns. täysravintoa eikä erillisiä vitamiineja tarvittaisi? Netti on niin täynnä erilaisia ohjeita ja mielipiteitä ruokinnasta, että minulla on jo mennyt pää sekaisin kaikesta ristiriitaisesta informaatiotulvasta ja tulee tunne, että ruokki niin tai näin, niin väärin ruokkii kumminkin.

Itseni tuntien, tämä kotiruokakokeilu saattaa kyllä loppua yhtä äkkiä, kuin alkoikin. Ei ole nimittäin loppujen lopuksi kovin pieni homma tehdä suht' isolle koiralle (ja jolla on myös iso ruokahalu) ruokaa. Keittiö on nytkin kuin hävityksen kauhistus kokkaukseni jäljiltä :D

Vuosi on vierähtänyt

2012-01-03T22:34:00.000+02:00

Tänään on minun ja Mimmin ensitapaamisen vuosipäivä. Paljon on vuodessa tapahtunut ja minusta tuntuukin, kuin Mimmi olisi ollut luonani ikuisuuden. Muistan, kuinka aluksi, täysin tahtomattani, vertasin Mimmiä joka asiassa Fidoon, joka oli mielestäni (hankalasta luonteestaan huolimatta) maailman viisain koira, joka luki ajatukseni ja jonka ajatuksia minä ainakin kuvittelin pystyväni lukemaan. En todellakaan vertaa enää. Mimmi on täydellisesti täyttänyt Fidon jättiläismäiset saappaat. Se on todella hieno luonne ja kehityskelpoinen yksilö kaikin puolin enkä ole päivääkään katunut, että päätin ottaa sen.

Kovasti meillä on vielä tehtävää. Remmiräyhäämistä en ole saanut kitkettyä pois. Välillä se on lievempää, välillä joku koira jopa saattaa päästä ohi niin, ettei Mimmi sano sanaakaan mutta sitten taas seuraava vastaantulijakoira saattaa olla sille aivan ylitsepääsemätön juttu. Mielestäni Mimmi on aika kovapäinen (tarkoituksenani on viedä se tänä vuonna luonnetestiin, niin sitten nähdään kuinka väärässä tämän tulkintani kanssa olen:) ja kommunikointi sen kanssa toimii hienosti silloin, kun se ei ole juuri saanut ruokaa eli on vähän nälkäinen ja minulla on herkkuja mukana. Tällöin siltä löytyy korvat ja se käyttäytyy, kuin unelma, kunnes herkut alkavat maistumaan puulta. Mimmillä on kuin kaksi eri persoonaa ja voihan sillä vaikka ollakin mutta ei se haittaa, koska Mimmi on maailman paras tyyppi. Myös se toinen :D

Mimmi on myös aika ristiriitainen persoona; Se ei ole moksiskaan rokotuksista, verikokeista, eikä siitä, että osuin hyvästi hermoon sen kynsiä leikatessa. Makasi vain silmät kiinni, kuin mitään ei olisi tapahtunut ja sitä verta tuli (tokihan se näyttää pahemmalta kuin onkaan mutta kai se nyt ikävältä silti tuntuu, ainakin luulisin). Mimmin mielestä on myös ihan jees-juttu, että siskoni lapsi konttaa sen yli (tai tekee sille ihan mitä tahansa), se ei väistä vaan ottaa vastaan kaikki, mitä tuleman pitää. Mietin välillä, että tunteekohan se kipua ollenkaan. Mimmi ei ole vielä myöskään näyttänyt minulle, mitä se pelkää. Se ei pelkää isoja ääniä (ilotulitteetkin olivat aivan mahtava juttu, joita sen piti oikein parvekkeella olla katsomassa) eikä outoja tilanteita ja kaikki ihmiset ovat sille juuri saman verran kiinnostavia eli eivät kiinnosta juuri ollenkaan mutta ketään se ei myöskään arastele. Kaikista pahinta, mitä Mimmille voi (minun kokemuksen mukaan) sattua, on se, että sille laitetaan heijastinliivi (tai mantteli) tai kuonopanta. Silloin se alkaa stressissä kiertämään sohvaa tai riippuen siitä, roikkuuko kuonopannan "varmuushihnanpätkä" irrallaan niin, että se heiluu ilmassa Mimmin leuan alla ja siinä tapauksessa koko koira jäykistyy, eikä voi liikkua. Se on täysin liikuntakyvytön edellä mainitussa tilanteessa.

Yksi ikävä, suorastaan painajaismainen asia on kuitenkin jäänyt pois; Autossa räyhääminen. Yli puoli vuotta kuuntelin, kun se haukkui taukoamatta takapenkillä eikä siinä olleet kolarit ja ojaanajot kovinkaan kaukana. Käskyni ja kieltoni olivat kuin ilmaa. Mimmin ei edes tarvinut nähdä auton ikkunasta toista koiraa tai mitään muutakaan liikettä, kun se aloitti möykkäämisen ja hakkasi samalla aina päätään takaikkunaan ja mietinkin aina ajaessa, että kumpi hajoaa ensin; ikkuna vai koiran pää. Haukkumiseen siis riitti, että auto lähti liikkeelle. PET CORRECTOR! Luojalle kiitos tuosta pienestä paineilmapullosta: YKSI suihkaisu autossa, kun konsertti käynnistyi ja sen jälkeen autossa on istunut tai makoillut hiljainen, rauhallinen koira. En voi tajuta, mikä Mimmin mielestä siinä suihkauksessa oli niin epämiellyttävää, että se lopetti jo varmaan kroonisen käytöksen ja olisinkin voinut lyödä pääni (ja enemmänkin) pantiksi, että se oli turha ostos, jolla ei varmasti olisi yhtään mitään vaikutusta. Olin todellakin väärässä. Ja hyvä niin.

Jännittävä vuosi on siis takana mutta varsinkin edessä ja toivotammekin Mimmin kanssa kaikille oikein hyvää uutta vuotta 2012!

Joulu vietetty ja paluu arkeen edessä

2011-12-27T17:55:00.001+02:00

Doro oli sukuloimassa Raahessa jouluna ja aina se jaksaa vain ihmetyttää uudelleen ja uudelleen, kuinka täydellisesti näillä sisaruksilla kemiat pelaa yhteen. Kävin juuri Mimmin kanssa viemässä Doron ja Tiinan juna-asemalle ja voi mikä itku siitä seurasi, kun Doro nousi junaan ja Mimmi joutui jäämään asemalle. Ei auttanut, vaikka kuinka koitin sille selittää, että kohta menemme vastavierailulle Helsinkiin. Ei kuunnellut ollenkaan, itki (haukkui kurkku suorana...) vain ja nyt se poloinen makaa masentuneen näköisenä lattialla ja murjottaa.

Keppileikkejä.

Hyvää Joulua!

2011-12-24T00:02:00.000+02:00

Jalostustarkastus

2011-12-15T20:16:00.000+02:00

Tänään järjestettiin villakoirien jalostustarkastus, johon myös Mimmi osallistui. Olen miettinyt pitkään, että olisi mukavaa käyttää se kerran tai pari näyttelyssä näytillä (vaikka en todellakaan ole mikään koiranäyttelyihminen) mutta siinä on ollut pari jarruttavaa tekijää matkassa:

1. Mimmin ylitsevuotava innokkuus ja äänekkyys muita koiria kohtaan sekä muuten vain sinkoileva olemus.
2. Turkinhoito ei todellakaan ole intohimoni.

Tämä jalostustarkastus tuli siis kuin tilauksesta. Olin todella innokas kuulemaan, mitä mieltä asiantuntija olisi Mimmin rodunomaisuudesta ja ulkomuodosta yleensäkin (luonnetta tietenkään unohtamatta). Etukäteisodotuksia minulla ei todellakaan ollut mutta olin varautunut henkisesti siihen, että Mimmin ulkomuoto ei tuomaria jostain syystä miellyttäisi ja rakasta kippurahäntääni mahdollisesti arvosteltaisiin kovin sanoin. Se, mihin en kuitenkaan ollut varautunut, oli se, että arvio tulisi olemaan erinomainen, sekä tyypiltään ja yleisvaikutelmaltaan. Minä olin pakahtua ylpeydestä, jopa siinä määrin, että hyvä kun muistan poistuneeni paikalta. Vaikka kyllähän minä toki sen olen koko ajan tiennyt, että erinomainenhan se on, kaikin puolin:D

Tukka kammattuna matkalla tarkastukseen.

Se aika vuodesta

2011-11-09T18:03:00.004+02:00

Mimmillä alkoi juoksuaika (tai nyt minä huomasin sen alkaneen...). Juoksuväli näyttäisi olevan vajaa 7 kk. Nyt pystyykin vähän suunnitelemaan asioita eteenpäin, kun seuraava juoksu ei tule "yllätyksenä". Näillä laskemilla se olisi kesäkuussa odotettavissa seuraavan kerran.

Ruoan vaihto

2011-10-29T01:30:00.005+03:00

Mimmi on syönyt Taste of wild High prairie -ruokaa nyt kolmisen viikkoa. Muuten on kaikki kunnossa mutta ne ilmavaivat... En pysty sanoin kuvailemaan "sulotuoksua", joka aika ajoin (tiuhaan tahtiin) valtaa pikku asuntoni. Ikkunat saavat olla levällään koko ajan, joten tänne jäätyy mutta jos vaihtoehtona on tukehtuminen niin valitsen tällä hetkellä jäätymisen. Huomenna menen sitten ostamaan uutta ruokaa tai kaasunaamarin. En ole vielä ihan päättänyt kumman.

Tervemenoa...

2011-10-28T21:28:00.003+03:00

... nenäpunkit! Viikko on kulunut ensimmäisestä Stronghold-annoksesta ja oireet ovat olleet poissa jo monta päivää eli perjantaina laitoin lääkkeen ja maanantaina Mimmi oli jo täysin oireeton. Viikon päästä laitetaan toinen satsi ja kolmen viikon päästä kolmas ja viimeinen (tällä erää ainakin...).

Nenäpunkki?

2011-10-19T14:43:00.009+03:00

Mimmi aloitti eilen päivänsä aivastelemalla. Iltapäivällä lähdimme lenkille kovan tuhinan ja niiskutuksen säestämänä ja välillä pärskäyteltiin oikein olan takaa. Edellä mainitut oireet ovat tänään kiitettävästi jatkuneet ja ulkona tulikin sitten lisämausteeksi lievähkön sorttinen reverse sneeze -kohtaus. Koska koirilla ei tunneta (ainakaan minun käsitykseni mukaan) varsinaista nuhaa tai "flunssaa", soitin eläinlääkärille ja pyysin puhelinreseptin Stronghold-kuuriin nenäpunkkien varalta. Sopisivat kyllä hyvin kuvioon moiset vihulaiset, kun tässä on kovasti koirapuistoja koluttu. Nyt jännityksellä sitten odottamaan, auttaako lääke vai onko edessä tutkimuksiin meno.

Yritin ottaa videolle ääntä, mitä Mimmi aivastelun ja pärkimisen lisäksi pitää lenkillä.

Silmätarkastus

2011-10-06T16:55:00.012+03:00

Mimmi kävi tänään virallisessa silmätarkastuksessa, jonka suoritti Sari Jalomäki. Silmissä ei todettu mitään perinnöllistä vikaa mutta tarkastuksen yhteydessä todettiin sidekalvojen tulehdus, johon määrättin pitkäkestoinen tippakuuri ja kehoitus vaihtaa ruoka. Eläinlääkäri kertoi näin ärhäkän rakkulaisen tulehduksen Mimmin ikäisellä koiralla viittaavan suoraan yliherkkyyteen. Lisäksi hän epäili, että alakyynelkanavan aukot ovat puutteelliset tai silmät olivat tulehduksen vuoksi sen verran turvoksissa, ettei niitä pystynyt havaitsemaan. Nyt vain siis sopivan ruoan etsintään ja lääkitsemään tulehdus pois. Loppuhuomautuksena voisin mainita, että Mimmi on "pikkuisen" tuhdimpi, kuin edellisellä eläinlääkärireissulla ja painoi nyt kokonaiset 22 kg (eli +3 kg puolessa vuodessa). Tuntuu aika hurjalta tuo painonnousu mutta ei se liian tuhti ole vieläkään.

Kiharakarvainen koirankakkapointteri

2011-09-26T20:12:00.007+03:00

Mimmi oli tänään avuksi koirapuistossa osoittamalla koiranomistajille mihin heidän koiransa olivat kakkineet ja näin ollen helpotti hakuprosessia eivätkä kakat joutuneet hukkaan vaan päätyivät roskikseen. Mimmi on siis löytänyt hohdokkaan kutsumuksensa.

Tuplaselätys.

Terrierin raivolla selätetty puudeli.

Mimmi ja itäsiperianlaika.

Painiharjoitukset jatkuvat.

Kiihdytyskisat

2011-09-25T17:20:00.005+03:00

Mimmi osallistui tänään kaikkien koirarotujen kiihdytyskilpailuun. Juostava matka oli 80 m ja kiihdytystyyli vapaa. Kaikenlaista ehti tapahtua, ennen kuin Mimmin vuoro koitti mutta lähinnä se käytti tuon muutaman tunnin odotusajan tehokkaasti haukuntaan, kiskomiseen ja hyppimiseen. Veinkin sen välillä autoon jäähylle ja sitten kun sen jäähyltä hain, onnistuin päästämään sen karkuun, jolloin se paineli viereiseen metsikköön semmoisella vauhdilla, jolla olisi voinut myös radalla pärjätä. Kun sitten Mimmin vuoro lopulta koitti, ei sillä ollut enää mihinkään kiire. Viehe kuitenkin kiinnosti ja se selvisi hienosti maaliin saakka ajalla 9.16 (eiväthän kaikki voi "doroja" olla:)). Päätinkin, että aloitamme ensi keväänä viikottaiset harjoitukset vinttikoiraradalla :D

Sakset sanoi niks naks

2011-09-18T21:31:00.003+03:00

Villakoirakerhon syysretkellä näkyi niin siististi leikattuja villakoiria että omatuntoni alkoi jälleen kerran kolkuttamaan, kun katsoin omaa metsäläistäni. Näin ollen pyhitin sunnuntain Mimmin turkille ja vein sen heti aamulla suihkuun. Mustan veden valuessa viemäriin, mietin hetken tosissani, että voiko koirasta lähteä väriä... Suhteellisen musta se onneksi oli kuitenkin vielä suihkun jälkeenkin.

Seuraavaksi ruokapöytäni muuttui trimmauspöydäksi. Hiki valui, kun föönin säestämänä karstasin turkkia suoraksi. Niin se vain tiukka aikomus "Minähän en lopeta, ennen kuin turkki on kauttaaltaan kuiva!" unohtui jälleen kerran, kun voimat loppuivat ja paidan olisi voinut vääntää kuivaksi.

Fööni vaihtui saksiin, joilla amatöörin ottein aloin lyhentämään karvaa oikein ronskilla otteella. Välillä iski tuttu, jokakertainen epätoivo "En ikinä saa tätä leikattua loppuun, puolet jää leikkaamatta, en näe mitään, aurinko paistaa silmiin ja jos kaihtimet laittaa kiinni, palanut lamppu ei paljoa valaise..." Loppu hyvin, kaikki hyvin, vaikkakin konetyöt jätin myöhemmäksi. Ei jälki tasainen ole, ei sinnepäinkään mutta kyllä se taas minulle kelpaa ja sehän riittää. Ja kelpasi se myös seehveri-sedälle koirapuistossa, koska hän kysyi, että onko tuo oikein näyttelykoira, kun on niin hienona. Meinasi vähän hymyilyttää:D

Syysretki

2011-09-17T17:03:00.006+03:00

Kävimme tänään villakoirakerhon Oulun paikallisosaston järjestämällä syysretkellä. Vilinää ja vilskettä piisasi ja Mimmi oli innoissaan (varsinkin silloin, kun oli makkaranpaiston aika:). Sääkin suosi meitä ulkoilijoita eli oli oikein aurinkoinen, mukava ilma. Valokuvat eivät oikein onnistuneet (liikaa aurinkoa ja liian vilkkaasti liikkuvia kohteita...).

Leikin lumoissa

2011-09-04T11:06:00.004+03:00

Tulimme Mimmin kanssa perjaintaina Helsinkiin ja se käveli ulkomuistista siskoni luo, aivan kuin kotiinsa olisi tullut. Pari päivää tässä on nyt sitten riehuttu ja huovutettu oikein olan takaa ja tuntuu etteivät otukset väsy millään. Mimmi jää pariksi päivää Tiinalle hoitoon ja nyt vähän jännittääkin, että onkohan se lähetetty tumpputehtaalle reissuni aikana :D

Tätä se on, aamusta iltaan. Ulkona ja sisätiloissa.

Mannekiini (Mimmi sovitti Dorolle hieman liian
pitkälahkeista pukua.).

Pyöräilyä ja kekkostelua

2011-08-12T20:07:00.003+03:00

Pyöräily Mimmin kanssa edistyy hienosti. Tai oikeastaan koko ajanhan se on juossut nätisti mutta ne vastaantulevat koirat... Koko ajan täytyy olla valmiudessa u-käännökseen. Aamuyön tunteina on paras hetki pyöräillä, kun muiden koirien kohtaamisen mahdollisuus on minimoitu. Silloin on myös mukavan viileätä. Mimmi kävi moikkaamassa myös Kekkosta.

Trimmausharjoitus

2011-08-10T22:45:00.004+03:00

Leikkasin Mimmin tänään lyhyeen karvaan. Minulla on Tiinalta lainassa hyvät trimmaussakset ja päätin kokeilla, kestäisivätkö hermot (sekä koiran, että minun) leikata saksilla koko pinta-ala. Eihän tämä kärsivällisyys mitään maailmanhuippua ole ja niinhän siinä kävi, että pesin Mimmin huolellisesti (tässä vaiheessa vielä oli malttia hyvin jäljellä), sitten aloin föönaamaan (kärsivällisyys petti (eihän tämä karva kuivu IKINÄ) ja fööni myös (käry kävi)). Karstasin ja sain föönillä puhallettua enimmät vedet pois ja aloin saksia (muistaakseni olen ollut trimmauskurssilla viimeksi 12-vuotiaana eli en ihan eilen). Tarkoituksena oli siis leikata karva n. 1-2 cm pituiseksi, mikä kyllä toteutuikin aika hyvin mutta kaunis ajatukseni jättää hienot pallukat joka jalkaan ei oikein onnistunut. Takajaloissa pallukat ovat ikään kuin lahkeet ja etujaloissa epämääräiset möykyt, joista toinen alkaa ylempää, kuin toinen. Mutta ei voi kauhalla ammentaa, kuin on lusikalla annettu. Tähän lopputulokseen on siis tyytyminen :D

Mimmi, anna emännällesi pallukat anteeksi,
hän ei ilmiselvästi tiennyt, mitä teki :D

The Kirahvi. Mimmi ei ollutkaan niin lyhytkaulainen,
kuin miltä se pitkässä karvassaan ja lättähattulookissaan
vaikutti.

Taistelu mörköjä vastaan

2011-08-09T15:18:00.003+03:00

Heräsin pitkästä aikaa aikaisin aamulla Mimmin "piipitykseen". Ensireaktioni oli perinteisesti säikähdys, että mihin sitä sattuu ja mitä on tapahtunut mutta kyseessä olikin jälleen aamuöinen elämää suurempi taistelu Mimmi vs. kaiken maailman möröt ja demonit, joita ikinä vain voi sängyn alla asustaa. Hieman selitystä edelliseen: Mimmi nukkuu omalla patjallaan sänkyni vieressä. Välillä se liukuu tai liu'uttaa itsensä osittain sängyn alle, herää jossain vaiheessa ja menee sitten paniikkiin. Pari kertaa olen joutunut tuon uljaan taistelijan vetämään pois sängyn alta mutta tänään se loisti ja pääsi ahdingosta ihan omin voimin. Olen siitä niin kovin ylpeä:) Kaikella rakkaudella Mimmiä kohtaan; Mimmi ei taida olla sisarusparven kirkkain kynttilä:D Vai onko jollakin tarina, jolla laittaa paremmaksi?

Huovutusta

2011-08-03T17:42:00.003+03:00

Doro on läpäissyt huovutuskurssin loistavin arvosanoin: 10 pojoa ja papukaijamerkki :D

Koukkuhäntäkalastusta

2011-07-27T22:14:00.000+03:00

Ja mitäs meillä tänään tarttui saaliiksi uinti/kalastusreissulla?

Caroa ja Icoa tapaamassa

2011-07-27T12:34:00.007+03:00

Pääsimme eilen tapaamaan Mimmin velipoikaa Caroa sekä blogin kautta tuttua Icoa. Hienoa vihdoin nähdä luonnossa koira, jonka elämää on seurannut vain tietokoneen välityksellä. Blogin kautta välittynyt mielikuva Icosta oli ihan oikea. Ico on hieno koira. Sokerina pohjalla oli myös tavata henkilö, joka on Icon blogin takana :D

Caron omistajineen olen tavannut kerran aikaisemminkin mutta hyvin kauan aikaa sitten, kun olin "kuokkimassa" pentutapaamisessa. Caro osoittautui myös ihanaksi tapaukseksi, vaikka mitäpä muuta Mimmin velipoika voisi ollakaan :D

'
Vauhdikas parivaljakko Ico ja Caro.

"Mä parhaat puoleni sulle näytän!"

Caro, Ico ja Doro ("Älkääs antako mun häiritä kuvaussessiota,
mä vaan äkkiä kuljen tästä ohi. Olin näkevinäni kepin tuolla päin.").

Sisarukset Mimmi, Caro ja Doro, joita
oli miltei mahdoton saada osumaan samaan
kuvaan (ainakin minun kännykkäkameralla).

Nestetasapaino

2011-07-25T09:48:00.002+03:00

Mimmi on tietoinen, että helteellä riittävä nesteytys on tarpeen.

Helsingissä jälleen

2011-07-22T17:17:00.000+03:00

"Junassa on hauska matkustaa." :D

Doro ja Mimmi koirapuistossa. Jälleennäkemisen
riemua havaittavissa. :D

"Tänne se keppi!"

Aika rauhoittua.

Uusi dummy - vesileikit kutsuvat

2011-07-21T22:21:00.000+03:00

Bye bye dummy

2011-07-16T19:15:00.005+03:00

Kävin hakemassa Mimmille Mustista ja Mirristä dummy-lelun vesileikkeihin. Testasimme sitä tänään ja lelu kyllä kiinnostikin Mimmiä siinä määrin, että se nouti sitä todella mielellään. Sitten sattui heittäjälle pieni arviointivirhe ja dummy lensi liian kauas eikä Mimmi uskaltanutkaan uida kehnolla uimataidollaan niin kauas sitä hakemaan. Siinä me rannalla sitten kaihoisasti katselimme, kun dummy ajelehti merelle päin. Maanantaina siis uuden hankintaan. Tai ehkäpä vahingosta viisastuneena hankimme niitä kymmenen :)

Sateessa. Pisaratkin näköjään tallentuivat
kuvaan.

Viimeinen koulupäivä

2011-07-11T20:29:00.008+03:00

Tänään oli tällä erää viimeinen tokotunti. Olin aluksi todella skeptinen Mimmin suhteen, koska sen keskittymiskyky oli miltei nolla. Nyt kuuden harjoituskerran jälkeen joudun pyörtämään skeptiset ajatukseni kokonaan. Mimmi on edistynyt ihan loistavasti. Tänään se jaksoi keskittyä koko tunnin ja oli ihan täysillä mukana. Kunhan lomat on lusittu, lähdemme jatkokurssille ja loma-aikanakin harjoittelemme ahkerasti näitä alkeiskurssilla harjoiteltuja asioita.

"Ekaluokka" hienosti suoritettu :D

Tokotunnin jälkeen oli vuorossa perinteiset
puistoriehumiset.

Piiri pieni pyörii.

Mimmi ja salskea nuorukainen.

"Nyt kaikki leikkiin mars!"

Merihevonen

2011-07-08T19:31:00.001+03:00

Kävimme taas uimassa ja Mimmillä on kyllä kovasti yritystä mukana mutta vielä ei uimatyyli ole paras mahdollinen. Se ui, kuin merihevonen eli pystyssä :D

Korvapuuteri - kätevää

2011-06-29T21:59:00.004+03:00

Kokeilin tänään ensimmäistä kertaa korvapuuteria apuna korvakarvojen nyppimisessä. Ja sehän toimi! Ostin kyseisen tuotteen ihan heräteostoksena ja olen ajatellut, että se on ihan turhanpäiväinen kotkotus koko tuote mutta ihan turhaan olin ennakkoluuloinen. Karvat irtoavat paljon helpommin sen avulla. Jospa Mimmi nyt kuulisi paremmin käskyni :D Ilman muutahan sen kausittainen kuurous käskyille on johtunut juuri siitä, että korvakäytävissä on ollut pöheikkö.

"Kepin hakemista, viihdettä parhaimmillaan!"

"Huh hellettä!"

Pesupäivä ja uuden shampoon testaus

2011-06-28T20:39:00.009+03:00

Tänään oli pesupäivä. Voin tunnustaa, että edellisestä kerrasta ON vierähtänyt aikaa. Olin vielä eilen sitä mieltä, että kyllähän minä Mimmin viime kuussa pesin mutta nyt kun tarkemmin asiaa ajattelin, en menisi vannomaan. Se saattoi olla huhtikuutakin. Hyi itseäni. No, nyt on ripittäydytty julkisesti ja sohvalla makaa puhdas hyväntuoksuinen koira.

Ostin viikonloppuna Isle of dogs N°18 -shampoon (mustille, tumman maksan tai mahonginvärisille turkeille), kun Mimmi näytti niin kovin auringon haalistamalta Tiinun ja Woodyn rinnalla. Laimensin shampoon valmiiksi sekoituspulloon ja sitten alkoi läträäminen. Shampoo ei ollut kovin vaahtoutuvaa (ainakaan laimennettuna) mutta täytyy sanoa, että puhdas ja ihanan tuoksuinen lopputulos saavutettiin eikä shampoon musteenomainen ulkonäkökään ensijärkytyksen jälkeen häirinnyt. Tykkäsin kovasti :D

En tiedä kuvittelenko, mutta minusta tuntuu, että Mimmin turkki hylkii kaikkia shampoita. Ja vettä. Vesi valuu, kuin hanhen selästä. Muistaakseni Fidon turkki käyttäytyi eri tavalla veden kanssa, tosin olihan se paljon harvempi, kuin Mimmin.

Koita nyt sitten tästä pyllistelijästä ottaa
kuvaa :D

Tai tästä koipeliinista :D

Ilman salamaa sisätiloissa -kuva. "Onneksi" kuvasta
kuitenkin erottaa, että saksilla olisi töitä tässä
perunapellossa :D

Love is in the air

2011-06-27T19:27:00.005+03:00

Mimmi kohtasi Hakin, tuon periksi antamattoman kosijan :D Ja kyllä sitä painittiinkin.

"Menetkös siitä! En ole mikään helppo nakki!"

"Hei beibe, pysy edes hetki paikoillaan,
niin jutellaan (pussaillaan)."

"Alakko nää mua?" - "No saatan mää vaikka vähä alakaa."

Mortin ja Hessun kanssa metsälenkillä

2011-06-26T20:23:00.002+03:00

Mimmi tapasi vanhat ystävänsä metsälenkin merkeissä. Täytyy todeta, että hienot olivat ulkoilumaastot, sekä visuaalisesti, että myös koirien juoksennella.

Kolmikko keitaalla.

Tiinua ja Woodya tapaamassa

2011-06-25T21:39:00.005+03:00

Kävimme tapaamassa Tiinua ja Woodya. Mimmillä oli tänään vähän omanlaisensa asenne leikkimiseen. Sen mielestä toisen höykkyyttäminen ja alistaminen oli parasta leikkiä. Woody ilmiselvästi ja ymmärrettävästi tykkäsi kyttyrää ja loppujen lopuksi kaukaa kiersi moisen kyykyttäjän.

"Mokomakin hirvi! Jo on otsaa tulla MINUN pihaani terrorisoimaan!"

Woody ja Tiinu.

Juhannuskokko merellä

2011-06-24T23:20:00.000+03:00

Juoksu/hiihtovyö

2011-06-24T12:05:00.007+03:00

Äitini oli ostanut minulle ja Mimmille juoksu/hiihtovyön. Kävimme aamulenkillä testaamassa mokomaa ja hyvältä vaikutti. Tämän emännän juoksukunnon vuoksi vyö oli tällä kertaa 20 % juoksuvyö / 80 % kävelyvyö mutta kyllä se tästä :D

Kompastelu

2011-06-20T18:22:00.011+03:00

Olen hieman ihmetellyt Mimmin kompastelua (enkä ole ainoa, joka asiaan on kiinnittänyt huomiota). Ihan, kuin sen etujalat eivät olisi ihan kunnossa. Aluksi tosin ajattelin, että se on vain vähän Hessu Hopo -tyylinen koheltaja ja koska oli talvi, ajattelin myös, että edellä mainitut asiat johtuivat lumesta ja jäästä. Viime aikoina olen ollut sitä mieltä, että sen liikkuminen olisi muka paljon parantunut. Kun Doro oli pääsiäisenä käymässä, totesin Mimmin olevan liikuntarajoitteinen siihen verrattuna mutta ajattelin silloinkin vain, että eiväthän kaikki koirat ole samanlaisia. Niinhän se tietysti onkin johonkin rajaan saakka. Nyt sitten, kun kävimme Helsingin reissulla villispäivillä, minunkin oli pakko todeta, että jotain mätää jaloissa on. Nyt näin eron muihin villakoiriin verrattuna selvästi ja Mimmin kasvattaja oli asiasta huolissaan myös. Mimmin liikkuminen poikkesi muista isovilloista täysin. Siskoni kameralle oli tallentunut alla oleva kuva ja minulle tulee suru puseroon sitä katsoessa:( Toinen mussukka niin innokkaasti juoksee mutta hupsis, miten jälleen kerran kävikään. Tuo sama efekti toistui tänään koirapuistossa liian monta kertaa. Sitten kun minulla on seuraava kesälomanpätkä, käytän Mimmin eläinlääkärissä tämä asian tiimoilta ja mahdollisesti kuvautan siltä lonkat ja kyynärät tai mitä eläinlääkäri sitten suositteleekaan. Toivon todella, että kyse ei ole esim. nivelrikosta tms. vaan jostain, joka menisi ahkeralla jalkojen käytöllä ohitse. Esimerkiksi tänään (tokoharjoitukset oli peruttu kaatosateen vuoksi ja meillä oli hyvin aikaa) kävimme saamamme ohjeen mukaisesti ravaamassa ylämäkiä eli ylös juosten ja alas kävellen. Sen jälkeen oli koirapuiston vuoro. Huoli on nyt kova karvakorvasta:(

Loma lusittu

2011-06-19T19:12:00.013+03:00

Hyppäsimme Mimmin kanssa aamujunaan ja lähdimme puksuttamaan kotia kohti. Junamatka meni myös tällä kertaa hyvin. Matkaseurana tänään mm. lagotto.

Viimeinen lomapäivä siskon luona. Tiituksen suosikki-
nalle näytti olevan myös Mimmin suosikki.

Eilen kävimme pikaisesti villispäivillä tervehtimässä Mimmin kasvattajaa Mirjaa. Oli kiva vaihtaa vähän ajatuksia ja saada vinkkejä. Päästimme koirat irralleen juoksemaan ja Mimmin korvat olivat yllättäen jälleen välillä tavoittamattomissa, kun se päätti lähteä kiertelemään alueella olevia kojuja.

Helsingissä ja hengissä

2011-06-14T13:08:00.010+03:00

Pääsimme, kuin pääsimmekin Helsinkiin saakka. Matka meni paremmin, kuin hyvin. Mimmillä (ja minulla) oli myös loistavaa matkaseuraa Tampereelle saakka.

"Vaihtuvi maisemat."

"Miten te ihmiset oikein istuttekaan, näinkö?"

Collie Vekku, 9 v., oli oikea herrasmies.

Tauko keskustelussa.

Perillä. Emuleikki alkakoon!

Tokoa ja Helsingin reissua pukkaa

2011-06-13T12:19:00.008+03:00

Tänään on ohjelmassa tokon alkeiskurssi part II. Olemme kovasti harjoitelleet ja Mimmi tekeekin kaiken hienosti JOS ei ole häiriötekijöitä. Kävimme aamulenkillä työpaikan pihassa kahvilla (kun ei omassa jääkaapissa ollut kahvimaitoa ja eihän sitä lomallakaan toki malta olla työpaikalta poissa :)) ja törmäsimme matkalla henkilöön, jolla oli naku kiinanharjakoira ja portugalinvesikoira. Tovin juttelimme koirista ja Mimmi käytti tuon vartin tehokkaasti hyödykseen eli haukkui koko ajan. Sain vinkin, että keitetty sydän on monen koiran herkkua ja tämän vesikoiran koulutuksessakin se oli ollut suurena apuna. Ehkäpä lähdenkin tästä sydäntä metsästämään.

Huomenna sitten olisi ohjelmassa junamatka Oulu-Helsinki. Hikeä pukkaa ajatuskin, että Mimmi päättää käyttäytyä Mimmimäisesti mutta ehkäpä se yllättää minut positiivisesti ja käyttäytyykin kunnolla. Voihan siinä tietysti käydä niin, että meidät poistetaan junassa seuraavalla asemalla. Toiveissa olisi kuitenkin päästä Helsinkiin saakka ja olisikin kiva nähdä Mimmin sukulaisia ja muitakin blogien kautta tuttuja koiruuksia ja ihmisiä. Siskoni lapsukainen määrää meidän ajankäytön, joten meillä on vähän huonot mahdollisuudet lähteä Malminkartanoa edemmäs "kalaan" mutta kaikki kynnelle kykenevät, tulkaahan tapaamaan meitä Malminkartanon koirapuistoon. Ja tähän liittyen seuraan tätä blogia sekä sähköpostiani tiuhaan.

Uimamaisteri

2011-06-10T18:34:00.014+03:00

Se olisi sitten viikon mittainen kesäloma edessä. Juhlistimme asiaa Mimmin kanssa ja mitenpä muuten, kuin kirmaamalla mereen. Uiminen ja kahlaaminen, ainoa vaihtoehto liikunnalle näillä helteillä.

Mimmistä muuten kuoriutui eilen uimari eli se ylitti toissapäiväisen vesikammonsa. Kyllähän sen uintityyli oli vähän räpiköintiä mutta tällä menolla se on varmuudella syksyyn mennessä valmis uimamaisteri. :D

Pikkuisen taisi kahlaajalle tulla väsy, kun jäi pupujussikin
huomiotta. Normaalistihan huomiota saa osakseen puolen
kilometrin päässä oleva varpunenkin.

Pupua vallan nauratti käkkäräpäinen
jäniskoira ilman aisteja.

Moonwalkia vedessä à la Mimmi

2011-06-08T19:35:00.006+03:00

Lämpämittari näytti yli 30 asteen, joten veteen oli taas päästävä. Mimmi pitää vedestä ja ryntäsikin veteen ennakkoluulottomasti noutamaan lelua. Aikansa leikittyään tuli tilanne, että vedessä olikin hieman syvempi kohta, eivätkä Mimmi jalat yltäneetkään pohjaan. Tästä seurasi paniikki-itkua ja koira ui taaksepäin(!). Koira siis peruutti itsensä takaisin rantaan, ensin uiden ja sitten kahlaten. Täytyy kyllä sanoa, että en ole moista ennen nähnyt. Onhan se toki traumatisoivaa herkän puudelin mielelle, kun pohjakosketus yhtäkkiä uupuukin. :D

Koirakoulussa

2011-06-06T19:05:00.005+03:00

Aloitimme tänään tokon alkeiskurssin Oulun Koirakoulussa. Etukäteen jännitin todella, että tuleeko meidän (saati muiden kurssilaisten) "opiskelusta" yhtään mitään, kun tiesin, että Mimmi varmasti haukkua louskuttaisi koko ajan. Ei se kuitenkaan ihan niin kamalaa ollut, kuin etukäteen pelkäsin. Kyllä se haukkui mutta paljon vähemmän, kuin olin olettanut. Keskittyä se ei kyllä jaksanut yhtään enkä minä saanut siihen oikein kontaktia (liekö ollut liian huonoja nameja mukana, ensi kerralla otetaan lenkkimakkaraa :)) mutta tästä on hyvä ponnistaa ylöspäin. Lisäksi tuntui, että se piti silmällä, kuinka lujasti pidin remmistä kiinni ja teki yhtäkkisiä syöksyjä toiveikkaan näköisenä, josko irti pääsisi. Mutta nyt meillä alkaa ahkera kotiharjoittelu ja avainsana on katsekontakti. Koulutuksen jälkeen käytin Mimmiä koirapuistossa juoksemassa mutta oli niin kuuma, että meininki oli aika väsynyttä, jopa Mimmillä. Mimmi sai kuitenkin ihanan pienen ihailijan, joka seurasi sitä uskollisesti ympäri puistoa.

Talviturkki vihdoin heitetty

2011-06-04T11:58:00.003+03:00

Vilvoittelua pitkän ja hikisen lenkin jälkeen.

Mimmi lempipuuhassaan eli keppiä noutamassa.

Raitis merituuli tuo viestejä mereltä.

Match Show

2011-06-02T15:34:00.010+03:00

Kävimme tänään Oulu seudun Hovawarttien järjestämässä match show'ssa herättämässä pahennusta. Mimmi oli mukana katsojan roolissa harjoittelemassa. Neitokaisesta lähti ääntä pienen kylän verran ja minulle tuli kumma tunne, että meitä katsottiin välillä murhaavasti. Tiedättehän, yksi aloittaa haukkumisen ja muut jatkavat ja Mimmi toimi loistavasti aloittajana. Välillä kävimmekin jäähyllä kävelemässä vähän kauempana ja sitten kun kuumakalle oli vähän jäähtynyt, palasimme takaisin pääkallonpaikalle.

Kiinanharjakoira Minni oli myös katsojana.

Kiinanharjakoira/cottonmix Nemo,
katsojan osassa sekin.

Mätsärin jälkeen veimme koirat puistoon juoksemaan. Pienten koirien aitauksessa oli kaksi yorkshirenterrieriä ja ne erityisesti veivät Mimmin huomion, kun olivat aidan toisella puolella. Isojen puolellakin olisi kavereita riittänyt, isoja ja pieniä, mutta aidan takana ruoho oli jälleen kerran vihreämpää.

" Hei pikkukaverit siellä aidan takana, tulkaas
tälle puolelle, täällä on lunkia sakkia!"

Korvat paljastavat.

Virtahepo-leikki. Mutakylpy kaunistaa mutta omistaja
saattoi olla eri mieltä:)

Kaiken kaikkiaan takana oikein kiva päivä ja nyt vieressäni makaa reporankana kovin väsynyt koiruli.

Kuvatuksia

2011-05-31T20:55:00.006+03:00

Kun tämä blogin päivittäminen on etenee vähän laiskanlaisesti niin päivitetään nyt edes parin kuvan verran. Sievä se on, ainakin näin puolueellisin silmin katsottuna. Onhan se laiha ja onhan se hieman kaheli urosmainen laatikkopää (olen kuullut useammin, kuin kerran, että "Tuon täytyy olla nuori uros, kun on vielä noin "energinen". :D) mutta minun silmissäni maailman hurmaavin otus.

Pitkästä aikaa koirapuistossa

2011-05-28T19:47:00.010+03:00

Mimmi pääsi tänään irti juoksemaan ensimmäistä kertaa juoksun alkamisen jälkeen. Ei ollut koirakavereita mutta ei se tuntunut niitä kaipaavankaan vaan juoksi itsekseen puistoa ympäri, haki välillä lelua ja hyvin tarkkaan tutki ja nuuskutti, ketä koirapuistossa oli käynyt.

Puisto oli täynnä ikäviä kuoppia ja kyllähän Mimmi yhdesti kuoppaan juoksi niin, että ympäri meni mutta ei kuitenkaan loukannut itseään. Jotakin uuttakin oli ilmestynyt, nimittäin ilmoitustaulut sekä koirapuiston käyttäytymissäännöt.

Ripuli

2011-05-17T07:50:00.000+03:00

Mimmillä alkoi eilen ripuli, eikä nyt puhuta mistään vähän vatsa löysällä -tyylin ripulista. Koiraparan ei tarvitse edes kyykistyä tarpeilleen vaan tavaraa tulee vaakatasossa sen kävellessä. Yöllä heräsin kaksi kertaa "karhunsyleilyyn", kun Mimmi sillä tavoin kertoi, että nyt olisi päästävä ulos. Soitin tänään eläinlääkärille ja sovimme, että haen Canicur-tabletteja apteekista ja huolehdin, että koira saa tarpeeksi nestettä. Näillä mennään pari päivää ja jos ei kunto kummene, niin sitten käydään lääkärin katsastettavana. Mietityttää vain kovasti, että mikä tämän aiheutti. En ole huomannut sen syövän ulkona maasta mitään, eikä se ole kotonakaan saanut mitään erikoista syötäväksi. Toivottavasti paranee pian.

Pyöräilemässä

2011-05-07T22:42:00.003+03:00

Harjoittelimme Mimmin kanssa tänään pyöräilyä. Kaikki meni muuten hyvin mutta ohitustilanteet, joissa on osallisena vieras koira, tuottavat tuskaa jo kävellessä, niin varmaan arvaatte, kuinka nautittava tilanne oli, kun oli pyörät alla. Pyörä joutuikin parkkiin joka kerta, kun outo karvakuono ilmestyi näkökenttään ja matka jatkui vasta, kun tilanne oli ohi. Ehkäpä joku kaunis päivä kokeilemme toisenkin kerran.

Juoksuaika

2011-04-25T21:26:00.005+03:00

Mimmillä alkoi juoksuaika. Eilen illalla käyttäessäni sitä iltapissalla ihmettelin, kun se nuuski perusteellisesti joka ikisen matkan varrella kasvavan puun. Dorokin haisteli Mimmiä hyvin hartaasti jo muutama päivä sitten ja viime yönä oli sitten ilmestynyt muutama veripisara Mimmin nukkumapaikkaan. Kauhulla totean, että tämähän taitaa tarkoittaa sitä, että ainakaan kuukauteen ei mennä riehumaan koirapuistoon tai juosta muutenkaan missään irti. Saapa nähdä, hyppiikö Mimmi seinille, kun liikunta on sitä, että se joutuu laahustamaan emäntänsä vanavedessä kävelyvauhtia. Tässähän alkaa vallan elättelemään toiveita, että sen saisi nätisti juoksemaan pyörän vieressä... Ehkä en kuitenkaan ole niin itsetuhoinen. Ainakaan vielä. Katsotaan tilanne uudestaan parin viikon päästä.

Mimmi 3 vuotta

2011-04-24T22:33:00.003+03:00

Mimmi ja Doro täyttävät tänään 3 vuotta. Ne haluavat onnitella myös sisaruksiaan Caroa, Fantsua sekä Ronjaa: Hyvää syntymäpäivää!

Synttärikakut.

Röyh röyh.

Kissamainen pitkäperjantai

2011-04-22T22:21:00.004+03:00

Joukossa tyhmyys tiivistyy, sanotaan. Allekirjoitan väittämän. Mimmi ja Doro käyttävät pienen osan suunnattomista energiavarastoistaan siihen, että ne yrittävät karata ulos ihmisten vanavedessä samalla ovenavauksella. Tänään tuo herkeämätön yrittäminen palkittiin. Molemmat livahtivat ovesta ulos ja laukkasivat ensin pihaa ympäri tuhatta ja sataa. Sitten päätettiin laajentaa reviiriä ja painuttiin tielle ja lopulta hävittiin näkyvistä. Millään, mitä suustani päästin, ei ollut niille merkitystä. Kohta Doro palasi takaisin mutta Mimmiä ei näkynyt missään.

Mielessäni kävivät jo kaikkein pahimmat vaihtoehdot, mitä Mimmille olisi voinut tapahtua. Se, mitä oikeasti oli tapahtunut, oli se, että naapuritalon valjaissa kulkeva kissa oli säikytetty siihen pisteeseen, että se oli onnistunut irrottautumaan valjaistaan ja kiipeämään todella korkealle puuhun. Kaiken tuon jälkeen Mimmin passasi tyytyväisenä palata omalle pihalle. Eläinrakkauteni kärsi hieman tai ainakin se sai jonkinlaisen kolauksen. Koitin hädissäni hätyyttää palokuntaakin paikalle, mutta kissaa ei lähdetä heidän toimestaan hakemaan puusta ennen kuin se on puussa ollut useamman päivän. Useamman tunnin järkyttynyt kissaparka puussa viihtyi mutta onnistui lopulta tulemaan sieltä omin keinoin alas. Luojan kiitos.

Rokotuksella

2011-04-20T17:05:00.005+03:00

Mimmi kävi jälleen eläinlääkärillä. Se punnittiin (painoa oli tasan 19 kg) ja sitten laitettiin 4-rokote sekä rabies. Koiruus ei ollut moksiskaan tapahtumasta vaan mussutti tyytyväisenä eläinlääkärin antamia nameja molempien piikitysten ajan. Silmät olivat todella ärtyneet ja tulehtuneet todennäköisesti runsaasta katupölystä johtuen ja lääkäri antoikin mukaan Fucithalmic-silmätippoja.

Mimmi on läpivetoinen, koska silmiin laitettu vihreä
aine tuli joutuin nenästä ulos.

Mutakylpijä

2011-04-19T19:52:00.005+03:00

Lähdimme tänään lenkille ja tarkoituksena oli poiketa Mustiin ja Mirriin ostamaan jotain kivaa, vaikkapa valjaat, ja vieläpä oikeaoppisesti sillä tavoin, että kerrankin olisi koira mukana niitä sovittamassa. Yleensä tulee ostettua sika säkissä. Mimmi päätti kuitenkin matkalla ottaa vähän mutakylpyjä, joten valjaat jäivät sovittamatta ja sitä myöten myös ostamatta. Ehkä sitten ensi kerralla. Kaiken kruunasi se, että pesin Mimmin eilen perusteellisesti. Tänään tuli sitten sillekin puuhalle ilmainen uusinta. Kuva ei tee oikeutta mutakylpijälle, koska enin mutavelli on jo valunut pois.

Kun emäntiä laiskottaa...

2011-04-17T09:18:00.003+03:00

... voivat reippaat villisneidit lenkkeillä myös keskenään :D Tytöillä oli sukka, josta kumpikaan ei halunnut luopua toisen hyväksi. Niin ne sitten sukasta tiukasti kiinni pitäen juoksentelivat ympäri kenttää.

Kauan "kadoksissa" ollut sisko

2011-04-15T23:26:00.005+03:00

Mimmi ja Doro tapasivat toisensa tänään ensi kertaa sen jälkeen, kun olivat lähteneet kasvattajan luota uusiin koteihin. Etukäteen vähän jännitti, kuinka sisarukset tulisivat toimeen keskenään, samanikäisiä narttuja kun ovat. Menin koirapuistoon Mimmin kanssa odottelemaan Doroa, koska halusimme, että koirat tapaisivat puolueettomalla maaperällä. Koirat käyttäytyivät, kuin eivät olisi toisilleen outoja olleetkaan.

Olen päivän aikana tehnyt muutamia huomioita. Mimmi on luuviulu Doroon verrattuna (vaikka syö kuin hevonen), Doro on yltiösosiaalinen pusukone, kun taas Mimmi on paremminkin omissa oloissaan viihtyvä jurottaja. Totesin myös, että Doro ei suotta ole voittanut juoksukilpailusta pokaalia. Mimmi ei pärjää sille nopeudessa alkuunkaan. Siskokset ovat kovin erilaisia persoonia mutta toisaalta niissä on hyvin paljon samaakin. Parasta on, että kaikessa erilaisuudessaankin ne ovat molemmat aivan loistavia tyyppejä.

"Mitäs me siskokset!"

"Pikkuisen kuraista hommaa mutta eihän tässä
mitään hienohelmoja olla!"

Jotain samaa niiden olemuksessa on...

Matokuuri

2011-04-09T19:20:00.003+03:00

Mimmi sai tänään matokuurin, koska se pitäisi käyttää rokotuksella ihan lähiaikoina. 40 senttiä Canexin oraalipastaa juuston kera hurahti loppasuun kurkusta alas niin nopsakkaa, että helposti olisi voinut luulla sen syövän jotakin huomattavasti herkullisempaa, kuin matolääkettä. Mutta makuasioistahan ei voi kiistellä.

Metsälenkillä

2011-03-28T10:54:00.010+03:00

Upea ilma! Aurinko paistaa ja pakkasta kirpeät -9 astetta. Päätimme juhlistaa hienoa päivää pienimuotoisella aamulenkillä läheiseen metsään. Olen käynyt tässä kyseisessä metsässä lapsesta saakka koirien kanssa ja vähän mietitytti etukäteen, että joko se olisi rakennettu taloja täyteen mutta näin ei (toistaiseksi) kumminkaan ollut vaan tuttu metsäpolku odotti kulkijoitansa.

Silmätulehdus

2011-03-25T14:29:00.004+02:00

Nyt kun pissatulehduksesta selvittiin kunnialla, annoimme vuoron silmätulehdukselle. Eläinlääkäri määräsi salvaa, jota laitetaan 3 kertaa päivässä viikon ajan. Mielessäni käväisi, että ylireagoinko minä Mimmin oireisiin ja kysyinkin sitten lääkäriltä, että olisiko tulehdus voinut mennä itsestään ohi pelkällä putsauksella niin vastaus oli, että ei olisi. Silloin, kun silmä rähmii mutta rähmä on vielä harmahtavaa, voi putsaus riittää mutta sitten, kun erite on jo kellertävää tai vihertävää (kuten Mimmin tapauksessa oli), on silmässä jo bakteeri jylläämässä ja se vaatii lääkityksen.

Villakoiratapaaminen

2011-03-20T16:12:00.005+02:00

Kävimme tänään koirapuistossa, jossa oli Oulun villakoirakerhon sivuilla olevien tietojen mukaan villakoiratapaaminen. Paikalle tuli muutamia villakoiria mutta Mimmi oli ainoa isovillakoira. Lisäksi puistossa oli myös muita koiria. Hauskaa oli ja vauhtia piisasi mutta totesin jälleen kerran, että vaikka aina puhutaan räksyttävistä pikkuvillakoirista niin kyllä se oli Mimmi, joka paikalla olevista villakoirista räksytti kurkku suorana. Lähinnä koko ajan.

Tursake

2011-03-13T20:56:00.008+02:00

Kummasti se villakoiran karva ehtii kuukaudessa kasvaa. Alla kuvat ennen ja jälkeen ajelun.

Kaikkien tursakkeiden äiti.

Pehkon alta paljastuivat mm. sievät
silmät.

Yksin koirapuistossa

2011-03-09T17:51:00.004+02:00

Koirapuistossa voi olla ihan hauskaa yksinkin. Ainakin, jos on pallo mukana.

Lenkillä

2011-03-07T18:34:00.009+02:00

Tutkiskelimme Mimmin kanssa tänään vähän ympäristöämme, kun kävimme lenkillä.

"Hei, löysin uudet penkit meidän Toyotaan!"

"Katso! Nyt löysin meille uuden sohvan!"

"Hui! Pelottavaa ja äänekästä etten sanoisi."

"Mihin kaikki valkoinen lumi katosi? Tämäkö on se
helvetin esikartano?"

Jäällä

2011-03-05T21:38:00.005+02:00

Kävimme Mimmin kanssa tänään meren jäällä ulkoilemassa. Ilma oli aivan loistava. Aurinko ei tosin enää paistanut (mikä oli erittäin positiivinen asia, koska makasin aamupäivän migreenin kourissa), kuten se teki aiemmin päivällä ja tästä varmaan johtui, ettei ulkoilijoita juurikaan enää ollut. Kauempana näkyi varjoliitoharrastajia ja vain muutama satunnainen hiihtelijä.

Mietiskelyä

2011-03-01T22:28:00.001+02:00

Koirapuistossamme käy nuori amerikanstaffi. Sen tyyli leikkiä on raju. On taklauksia ja jyräämisiä ja siinä koirassa on voimaa, kuin pienessä kylässä nuoresta iästä huolimatta. Koiralla on myös tapana vaania matalana ja sitten kiihdyttää täyteen vauhtiin ja suoraan Mimmiä päin. Mietinkin, että onko tämä hyökkäysasennossa vaaniminen alkua sille, että kohta se mahdollisesti hyökkää ihan muissa, kuin leikkiaikeissa. Sen katse on luotuna Mimmiin vähän turhan intensiivisesti ja haastavasti. Näin siis ihmisen näkökulmasta katsottuna.

Olenkohan siis turhan varovainen ja neuroottinen, kun pohdin, että olisiko parempi, etten veisi enää Mimmiä koirapuistoon samaan aikaan. Mitään pahaahan ei siis ole tapahtunut ja koira on todella kiva. Ehkä tämän tyyppisten koirien maine on muokannut ajatusmaailmaani niin, että olen hieman varautunut rotua kohtaan "koirapuistokoirana", enkä nyt tiedä, onko se kovin hyvä asia. Amstaffin nopeus, ketteryys, voima ja leuat saavat kyllä kunnioitukseni mutta kun ne leuat loksahtelivat Mimmin kurkun lähettyvillä, niin tulee väkiselläkin tunne, että pitäisiköhän niitä leukoja kunnioittaa vähän kauempaa. Terve varovaisuus ei kai ole huono asia, eihän? Vai menikö tämä sittenkin neuroottisuuden puolelle... En kuitenkaan haluaisi lokeroida koiria rodun perusteella.

Koirapuistokivaa

2011-02-27T20:50:00.007+02:00

Raahen koirapuistossa oli tänään pari kivaa kaveria; beagle Jami ja pikkuruinen Nelli (perhoskoira/laivakoira/tiibetinspanieli).

Pesupäivä

2011-02-27T14:30:00.003+02:00

Tänään meillä oli pesupäivä ja Mimmi on ehkä maailman kärsivällisin ja paras föönattava. Minä sen sijaan en ole maailman kärsivällisin ja paras föönaaja...

Umpisukellus

2011-02-26T20:09:00.005+02:00

Mimmi pääsi tänään syrjäiselle metsätielle juoksemaan pallon perässä. Se juoksi tuulispäänä ja toi aina nätisti pallon suoraan käteen. Jossain välissä se sai jonkun todella kiinnostavan hajun nenäänsä, tiputti pallon, kuin työmies hanskansa, käänsi katseen vasempaan ja menetti kuulonsa. Se lähti ylittämään lunta täynnä olevaa ojaa ja humpsahti uppeluksiin niin, ettei näkynyt, kuin kuononpää. Hetki siinä meni, että se sai itsensä taisteltua takaisin tielle. Kuvaa tästä surkuhupaisasta tilanteesta en saanut otettua, kun piti olla valmiustilassa, jos vaikka olisi joutunut osallistumaan mittavaan pelastusoperaatioon."Onnettomuuden" jälkeen kiinnostava haju ei tuntunutkaan enää niin kiinnostavalta palloon verrattuna ja noutoleikki jatkui.

Hyvännäköinen koira

2011-02-24T17:34:00.005+02:00

Koirapuistossa tänään kuultua: Onpa hyvännäköinen koira! Mikä terrieri se on? :)

Kontrollinäyte eläinlääkärille

2011-02-22T12:39:00.003+02:00

Vein tänään kontrollinäytteen Mimmin virtsasta tutkittavaksi ja tulos oli puhdas. Ei ollut enää verta eikä muutakaan asiaankuulumatonta seassa. Tosin antibiootin aiheuttamia kiteitä oli, mutta niiden kerrottiin poistuvan, kunhan lääkekuuri loppuu. Nyt vain toivotaan, ettei tulehdus uusiudu.

Loistolaukauksia koirapuistossa

2011-02-16T17:48:00.014+02:00

Mimmi sai tänään uuden ystävän, Remuksen. Remus on 10 kk:n ikäinen massiivinen nuorimies, puoleksi valkoinenpaimenkoira ja puoleksi rottweiler ja varsin valloittava persoona. Yhteinen sävel löytyi koirilla heti ja sitten mentiin eikä meinattu. Remuksen omistaja kutsui koiria hyvin kuvaavasti balettitanssijaksi ja veturiksi. Remus olisi juostessaan kyennyt jyräämään alleen kaiken eteen tulevan ja Mimmi hypähteli ja pyörähteli ketterästi, kuin mikäkin balleriina.

Alla aivan "loistavia" otoksia kamerakännykällä.

Veturi ja balettitanssija tekotaiteellisen
sumeassa kuvassa.

Kuvattavat eivät (yllättävää kyllä) ihan ehtineet
tästä kuvasta pois. Aika monesta tosin ehtivät,
koska kymmenkunta kuvaa olin lahjakkaasti
ottanut pelkästään sinertävästä koirapuistosta.

Tässä mennäänkin sitten vauhtiviivojen kera.

Hyvää ystävänpäivää!

2011-02-14T19:24:00.014+02:00

Mimmillä on suloinen ihailija. Kyseessä on varsinainen herrasmies, pieni kiinanharjakoira-cottonmix Nemo. Nemo antoi Mimmille jopa ystävänpäivälahjan ja kortin. Mimmi kiittää lahjasta koko sydämestään ja on hyvin iloisesti yllättynyt.

Pussillinen herkkuja ja ihana kortti.

"Kiitos, Nemo!"

Alla kuvia Mimmistä ja Nemosta lumisessa koirapuistossa 22.1.2o11.

Koirapuistossa

2011-02-13T22:00:00.008+02:00

Kävimme tänään Mimmin kanssa Raahen koirapuistossa. Puisto on pieni, puinen emmekä ole vielä kertaakaan törmänneet siellä koirakavereihin. Onneksi meillä oli mukana pari "muoria", joita Mimmin mielestä on aina yhtä mukava kiusata.

"Tänne se sukka!"

"Päästätkös irti!"

"Aina valmiina."

"Pakkasta -20 astetta, joten kyllä tämä riehuminen
jo minulle riittää."

Mimmi astuu Fidon suuriin saappaisiin

2011-02-08T19:22:00.001+02:00

3.1.2011 koiraton, tylsä ja laiskanpulskea elämänvaiheeni päättyi, kun suloisista suloisin isovillakoira Mimmi tuli koeajalle. Tarkoituksena oli siis ensin selvittää, kuinka yhteiselomme lähtisi sujumaan, puolin ja toisin.

Ensimmäisenä iltana (3.1.2011).

Alkuun Mimmi kärsi kovasti eroahdistuksesta. Minun ei tarvinut, kuin selkäni kääntää, niin jo alkoi paniikinomainen läähätys. Sitten jos vielä erehdyin menemään ovesta ulos, alkoi korvia hivelevä konsertti. Jos vielä uskalsin viipyä oven ulkopuolella liian monta minuuttia, oli protestipissat käyty oven eteen liruuttamassa. Kovalla harjoituksella ja DAP-haihduttimella tilanne on tällä hetkellä onnellisesti se, että voin käydä huoleti töissä ja Mimmi pärjää sen ajan yksin kotona (koputan puuta tässä vaiheessa:))

Fidon jälkeen on outoa, mutta käsittämättömän upeaa, käsitellä koiraa, joka ANTAA käsitellä itseään ja vieläpä pitää siitä eikä suhtaudu joka asiaan niin negatiivisella asenteella, kuin Fido-papparainen teki. Tähän on helppo tottua:)

Mimmi juuri pestynä (ja hyväntuoksuisena :)) 29.1.2011.

6.2.2011 teimme paperit omistajanmuutoksesta ja Mimmistä tuli vihdoin oma ulkoiluttajani. Olen asiasta vieläkin aivan onnesta soikeana vaikkakin innostustani aluksi hieman vaimensi se, että Mimmi alkoi virtsaamaan verta (kuva 1 alla). Minä luonnollisestikin aurinkoisella, pohjois-pohjanmaalaisella mentaliteetillani ajattelin heti pahimpia vaihtoehtoja; kasvaimia (pahalaatuisia sellaisia), munuaisvikaa ym. mieltä ylentäviä mahdollisuuksia. Tänään (ti 8.2). kävimme lääkärissä ja onneksi kyseessä oli "vain" kiteinen virtsatietulehdus, eikä virtsa- tai munuaiskiviä löytynyt. En voisi olla helpottuneempi ja tyytyväisempi. Mimmistä otettiin myös verikoe, eikä koira ollut kummissaan ollenkaan, katseli vain uteliaana eläinlääkärin työskentelyä. Vain laastari (kuva 2 alla) tuntui hieman häiritsevän elämää. Nyt Mimmi on sitten 2 viikon sulfa-kuurilla ja toivotaan, että lääke tehoaa.

Kuva 1.

Kuva 2.

Näin siis koiraneitokainen nimeltään Mimmi tuli täyttämään Fidon suuret saappaat ja onnistuu siinä varmasti hienosti. Päivi joutui tekemään vaikean päätöksen luopuessaan Mimmistä mutta minä lupaan huolehtia Mimmistä hyvin ja tiedän, että Mimmikin huolehtii minusta ja eritoten siitä, että saan riittävästi liikuntaa ja erinäisiä aktiviteetteja:)