Mimmi pääsi tänään syrjäiselle metsätielle juoksemaan pallon perässä. Se juoksi tuulispäänä ja toi aina nätisti pallon suoraan käteen. Jossain välissä se sai jonkun todella kiinnostavan hajun nenäänsä, tiputti pallon, kuin työmies hanskansa, käänsi katseen vasempaan ja menetti kuulonsa. Se lähti ylittämään lunta täynnä olevaa ojaa ja humpsahti uppeluksiin niin, ettei näkynyt, kuin kuononpää. Hetki siinä meni, että se sai itsensä taisteltua takaisin tielle. Kuvaa tästä surkuhupaisasta tilanteesta en saanut otettua, kun piti olla valmiustilassa, jos vaikka olisi joutunut osallistumaan mittavaan pelastusoperaatioon."Onnettomuuden" jälkeen kiinnostava haju ei tuntunutkaan enää niin kiinnostavalta palloon verrattuna ja noutoleikki jatkui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti