Kissamainen pitkäperjantai

Joukossa tyhmyys tiivistyy, sanotaan. Allekirjoitan väittämän. Mimmi ja Doro käyttävät pienen osan suunnattomista energiavarastoistaan siihen, että ne yrittävät karata ulos ihmisten vanavedessä samalla ovenavauksella. Tänään tuo herkeämätön yrittäminen palkittiin. Molemmat livahtivat ovesta ulos ja laukkasivat ensin pihaa ympäri tuhatta ja sataa. Sitten päätettiin laajentaa reviiriä ja painuttiin tielle ja lopulta hävittiin näkyvistä. Millään, mitä suustani päästin, ei ollut niille merkitystä. Kohta Doro palasi takaisin mutta Mimmiä ei näkynyt missään.

Mielessäni kävivät jo kaikkein pahimmat vaihtoehdot, mitä Mimmille olisi voinut tapahtua. Se, mitä oikeasti oli tapahtunut, oli se, että naapuritalon valjaissa kulkeva kissa oli säikytetty siihen pisteeseen, että se oli onnistunut irrottautumaan valjaistaan ja kiipeämään todella korkealle puuhun. Kaiken tuon jälkeen Mimmin passasi tyytyväisenä palata omalle pihalle. Eläinrakkauteni kärsi hieman tai ainakin se sai jonkinlaisen kolauksen. Koitin hädissäni hätyyttää palokuntaakin paikalle, mutta kissaa ei lähdetä heidän toimestaan hakemaan puusta ennen kuin se on puussa ollut useamman päivän. Useamman tunnin järkyttynyt kissaparka puussa viihtyi mutta onnistui lopulta tulemaan sieltä omin keinoin alas. Luojan kiitos.