Koirapuistokivaa

Raahen koirapuistossa oli tänään pari kivaa kaveria; beagle Jami ja pikkuruinen Nelli (perhoskoira/laivakoira/tiibetinspanieli).

Pesupäivä

Tänään meillä oli pesupäivä ja Mimmi on ehkä maailman kärsivällisin ja paras föönattava. Minä sen sijaan en ole maailman kärsivällisin ja paras föönaaja...

Umpisukellus

Mimmi pääsi tänään syrjäiselle metsätielle juoksemaan pallon perässä. Se juoksi tuulispäänä ja toi aina nätisti pallon suoraan käteen. Jossain välissä se sai jonkun todella kiinnostavan hajun nenäänsä, tiputti pallon, kuin työmies hanskansa, käänsi katseen vasempaan ja menetti kuulonsa. Se lähti ylittämään lunta täynnä olevaa ojaa ja humpsahti uppeluksiin niin, ettei näkynyt, kuin kuononpää. Hetki siinä meni, että se sai itsensä taisteltua takaisin tielle. Kuvaa tästä surkuhupaisasta tilanteesta en saanut otettua, kun piti olla valmiustilassa, jos vaikka olisi joutunut osallistumaan mittavaan pelastusoperaatioon."Onnettomuuden" jälkeen kiinnostava haju ei tuntunutkaan enää niin kiinnostavalta palloon verrattuna ja noutoleikki jatkui.

Hyvännäköinen koira

Koirapuistossa tänään kuultua: Onpa hyvännäköinen koira! Mikä terrieri se on? :)

Kontrollinäyte eläinlääkärille

Vein tänään kontrollinäytteen Mimmin virtsasta tutkittavaksi ja tulos oli puhdas. Ei ollut enää verta eikä muutakaan asiaankuulumatonta seassa. Tosin antibiootin aiheuttamia kiteitä oli, mutta niiden kerrottiin poistuvan, kunhan lääkekuuri loppuu. Nyt vain toivotaan, ettei tulehdus uusiudu.

Loistolaukauksia koirapuistossa

Mimmi sai tänään uuden ystävän, Remuksen. Remus on 10 kk:n ikäinen massiivinen nuorimies, puoleksi valkoinenpaimenkoira ja puoleksi rottweiler ja varsin valloittava persoona. Yhteinen sävel löytyi koirilla heti ja sitten mentiin eikä meinattu. Remuksen omistaja kutsui koiria hyvin kuvaavasti balettitanssijaksi ja veturiksi. Remus olisi juostessaan kyennyt jyräämään alleen kaiken eteen tulevan ja Mimmi hypähteli ja pyörähteli ketterästi, kuin mikäkin balleriina.

Alla aivan "loistavia" otoksia kamerakännykällä.

Veturi ja balettitanssija tekotaiteellisen
sumeassa kuvassa.

Kuvattavat eivät (yllättävää kyllä) ihan ehtineet
tästä kuvasta pois. Aika monesta tosin ehtivät,
koska kymmenkunta kuvaa olin lahjakkaasti
ottanut pelkästään sinertävästä koirapuistosta.

Tässä mennäänkin sitten vauhtiviivojen kera.

Hyvää ystävänpäivää!

Mimmillä on suloinen ihailija. Kyseessä on varsinainen herrasmies, pieni kiinanharjakoira-cottonmix Nemo. Nemo antoi Mimmille jopa ystävänpäivälahjan ja kortin. Mimmi kiittää lahjasta koko sydämestään ja on hyvin iloisesti yllättynyt.


Pussillinen herkkuja ja ihana kortti.

"Kiitos, Nemo!"

Alla kuvia Mimmistä ja Nemosta lumisessa koirapuistossa 22.1.2o11.

Koirapuistossa

Kävimme tänään Mimmin kanssa Raahen koirapuistossa. Puisto on pieni, puinen emmekä ole vielä kertaakaan törmänneet siellä koirakavereihin. Onneksi meillä oli mukana pari "muoria", joita Mimmin mielestä on aina yhtä mukava kiusata.


"Tänne se sukka!"


"Päästätkös irti!"


"Aina valmiina."


"Pakkasta -20 astetta, joten kyllä tämä riehuminen
jo minulle riittää."

Mimmi astuu Fidon suuriin saappaisiin

In English

3.1.2011 koiraton, tylsä ja laiskanpulskea elämänvaiheeni päättyi, kun suloisista suloisin isovillakoira Mimmi tuli koeajalle. Tarkoituksena oli siis ensin selvittää, kuinka yhteiselomme lähtisi sujumaan, puolin ja toisin.


Ensimmäisenä iltana/The first evening (3.1.2011).

Alkuun Mimmi kärsi kovasti eroahdistuksesta. Minun ei tarvinut, kuin selkäni kääntää, niin jo alkoi paniikinomainen läähätys. Sitten jos vielä erehdyin menemään ovesta ulos, alkoi korvia hivelevä konsertti. Jos vielä uskalsin viipyä oven ulkopuolella liian monta minuuttia, oli protestipissat käyty oven eteen liruuttamassa. Kovalla harjoituksella ja DAP-haihduttimella tilanne on tällä hetkellä onnellisesti se, että voin käydä huoleti töissä ja Mimmi pärjää sen ajan yksin kotona (koputan puuta tässä vaiheessa:))

Fidon jälkeen on outoa, mutta käsittämättömän upeaa, käsitellä koiraa, joka ANTAA käsitellä itseään ja vieläpä pitää siitä eikä suhtaudu joka asiaan niin negatiivisella asenteella, kuin Fido-papparainen teki. Tähän on helppo tottua:)



Mimmi juuri pestynä (ja hyväntuoksuisena :)) 29.1.2011.

6.2.2011 teimme paperit omistajanmuutoksesta ja Mimmistä tuli vihdoin oma ulkoiluttajani. Olen asiasta vieläkin aivan onnesta soikeana vaikkakin innostustani aluksi hieman vaimensi se, että Mimmi alkoi virtsaamaan verta (kuva 1 alla). Minä luonnollisestikin aurinkoisella, pohjois-pohjanmaalaisella mentaliteetillani ajattelin heti pahimpia vaihtoehtoja; kasvaimia (pahalaatuisia sellaisia), munuaisvikaa ym. mieltä ylentäviä mahdollisuuksia. Tänään (ti 8.2). kävimme lääkärissä ja onneksi kyseessä oli "vain" kiteinen virtsatietulehdus, eikä virtsa- tai munuaiskiviä löytynyt. En voisi olla helpottuneempi ja tyytyväisempi. Mimmistä otettiin myös verikoe, eikä koira ollut kummissaan ollenkaan, katseli vain uteliaana eläinlääkärin työskentelyä. Vain laastari (kuva 2 alla) tuntui hieman häiritsevän elämää. Nyt Mimmi on sitten 2 viikon sulfa-kuurilla ja toivotaan, että lääke tehoaa.

Kuva 1.


Kuva 2.

Näin siis koiraneitokainen nimeltään Mimmi tuli täyttämään Fidon suuret saappaat ja onnistuu siinä varmasti hienosti. Päivi joutui tekemään vaikean päätöksen luopuessaan Mimmistä mutta minä lupaan huolehtia Mimmistä hyvin ja tiedän, että Mimmikin huolehtii minusta ja eritoten siitä, että saan riittävästi liikuntaa ja erinäisiä aktiviteetteja:)