Pyöräilyä ja kekkostelua

Pyöräily Mimmin kanssa edistyy hienosti. Tai oikeastaan koko ajanhan se on juossut nätisti mutta ne vastaantulevat koirat... Koko ajan täytyy olla valmiudessa u-käännökseen. Aamuyön tunteina on paras hetki pyöräillä, kun muiden koirien kohtaamisen mahdollisuus on minimoitu. Silloin on myös mukavan viileätä. Mimmi kävi moikkaamassa myös Kekkosta.

Trimmausharjoitus

Leikkasin Mimmin tänään lyhyeen karvaan. Minulla on Tiinalta lainassa hyvät trimmaussakset ja päätin kokeilla, kestäisivätkö hermot (sekä koiran, että minun) leikata saksilla koko pinta-ala. Eihän tämä kärsivällisyys mitään maailmanhuippua ole ja niinhän siinä kävi, että pesin Mimmin huolellisesti (tässä vaiheessa vielä oli malttia hyvin jäljellä), sitten aloin föönaamaan (kärsivällisyys petti (eihän tämä karva kuivu IKINÄ) ja fööni myös (käry kävi)). Karstasin ja sain föönillä puhallettua enimmät vedet pois ja aloin saksia (muistaakseni olen ollut trimmauskurssilla viimeksi 12-vuotiaana eli en ihan eilen). Tarkoituksena oli siis leikata karva n. 1-2 cm pituiseksi, mikä kyllä toteutuikin aika hyvin mutta kaunis ajatukseni jättää hienot pallukat joka jalkaan ei oikein onnistunut. Takajaloissa pallukat ovat ikään kuin lahkeet ja etujaloissa epämääräiset möykyt, joista toinen alkaa ylempää, kuin toinen. Mutta ei voi kauhalla ammentaa, kuin on lusikalla annettu. Tähän lopputulokseen on siis tyytyminen :D


Mimmi, anna emännällesi pallukat anteeksi,
hän ei ilmiselvästi tiennyt, mitä teki :D


The Kirahvi. Mimmi ei ollutkaan niin lyhytkaulainen,
kuin miltä se pitkässä karvassaan ja lättähattulookissaan
vaikutti.

Taistelu mörköjä vastaan

Heräsin pitkästä aikaa aikaisin aamulla Mimmin "piipitykseen". Ensireaktioni oli perinteisesti säikähdys, että mihin sitä sattuu ja mitä on tapahtunut mutta kyseessä olikin jälleen aamuöinen elämää suurempi taistelu Mimmi vs. kaiken maailman möröt ja demonit, joita ikinä vain voi sängyn alla asustaa. Hieman selitystä edelliseen: Mimmi nukkuu omalla patjallaan sänkyni vieressä. Välillä se liukuu tai liu'uttaa itsensä osittain sängyn alle, herää jossain vaiheessa ja menee sitten paniikkiin. Pari kertaa olen joutunut tuon uljaan taistelijan vetämään pois sängyn alta mutta tänään se loisti ja pääsi ahdingosta ihan omin voimin. Olen siitä niin kovin ylpeä:) Kaikella rakkaudella Mimmiä kohtaan; Mimmi ei taida olla sisarusparven kirkkain kynttilä:D Vai onko jollakin tarina, jolla laittaa paremmaksi?

Huovutusta

Doro on läpäissyt huovutuskurssin loistavin arvosanoin: 10 pojoa ja papukaijamerkki :D