Korvapuuteri - kätevää

Kokeilin tänään ensimmäistä kertaa korvapuuteria apuna korvakarvojen nyppimisessä. Ja sehän toimi! Ostin kyseisen tuotteen ihan heräteostoksena ja olen ajatellut, että se on ihan turhanpäiväinen kotkotus koko tuote mutta ihan turhaan olin ennakkoluuloinen. Karvat irtoavat paljon helpommin sen avulla. Jospa Mimmi nyt kuulisi paremmin käskyni :D Ilman muutahan sen kausittainen kuurous käskyille on johtunut juuri siitä, että korvakäytävissä on ollut pöheikkö.


"Kepin hakemista, viihdettä parhaimmillaan!"


"Huh hellettä!"

Pesupäivä ja uuden shampoon testaus

Tänään oli pesupäivä. Voin tunnustaa, että edellisestä kerrasta ON vierähtänyt aikaa. Olin vielä eilen sitä mieltä, että kyllähän minä Mimmin viime kuussa pesin mutta nyt kun tarkemmin asiaa ajattelin, en menisi vannomaan. Se saattoi olla huhtikuutakin. Hyi itseäni. No, nyt on ripittäydytty julkisesti ja sohvalla makaa puhdas hyväntuoksuinen koira.

Ostin viikonloppuna Isle of dogs N°18 -shampoon (mustille, tumman maksan tai mahonginvärisille turkeille), kun Mimmi näytti niin kovin auringon haalistamalta Tiinun ja Woodyn rinnalla. Laimensin shampoon valmiiksi sekoituspulloon ja sitten alkoi läträäminen. Shampoo ei ollut kovin vaahtoutuvaa (ainakaan laimennettuna) mutta täytyy sanoa, että puhdas ja ihanan tuoksuinen lopputulos saavutettiin eikä shampoon musteenomainen ulkonäkökään ensijärkytyksen jälkeen häirinnyt. Tykkäsin kovasti :D

En tiedä kuvittelenko, mutta minusta tuntuu, että Mimmin turkki hylkii kaikkia shampoita. Ja vettä. Vesi valuu, kuin hanhen selästä. Muistaakseni Fidon turkki käyttäytyi eri tavalla veden kanssa, tosin olihan se paljon harvempi, kuin Mimmin.


Koita nyt sitten tästä pyllistelijästä ottaa
kuvaa :D


Tai tästä koipeliinista :D



Ilman salamaa sisätiloissa -kuva. "Onneksi" kuvasta
kuitenkin erottaa, että saksilla olisi töitä tässä
perunapellossa :D

Love is in the air

Mimmi kohtasi Hakin, tuon periksi antamattoman kosijan :D Ja kyllä sitä painittiinkin.


"Menetkös siitä! En ole mikään helppo nakki!"


"Hei beibe, pysy edes hetki paikoillaan,
niin jutellaan (pussaillaan)."


"Alakko nää mua?" - "No saatan mää vaikka vähä alakaa."

Mortin ja Hessun kanssa metsälenkillä

Mimmi tapasi vanhat ystävänsä metsälenkin merkeissä. Täytyy todeta, että hienot olivat ulkoilumaastot, sekä visuaalisesti, että myös koirien juoksennella.


Kolmikko keitaalla.

Tiinua ja Woodya tapaamassa

Kävimme tapaamassa Tiinua ja Woodya. Mimmillä oli tänään vähän omanlaisensa asenne leikkimiseen. Sen mielestä toisen höykkyyttäminen ja alistaminen oli parasta leikkiä. Woody ilmiselvästi ja ymmärrettävästi tykkäsi kyttyrää ja loppujen lopuksi kaukaa kiersi moisen kyykyttäjän.


"Mokomakin hirvi! Jo on otsaa tulla MINUN pihaani terrorisoimaan!"


Woody ja Tiinu.

Juhannuskokko merellä

Juoksu/hiihtovyö

Äitini oli ostanut minulle ja Mimmille juoksu/hiihtovyön. Kävimme aamulenkillä testaamassa mokomaa ja hyvältä vaikutti. Tämän emännän juoksukunnon vuoksi vyö oli tällä kertaa 20 % juoksuvyö / 80 % kävelyvyö mutta kyllä se tästä :D

Kompastelu

Olen hieman ihmetellyt Mimmin kompastelua (enkä ole ainoa, joka asiaan on kiinnittänyt huomiota). Ihan, kuin sen etujalat eivät olisi ihan kunnossa. Aluksi tosin ajattelin, että se on vain vähän Hessu Hopo -tyylinen koheltaja ja koska oli talvi, ajattelin myös, että edellä mainitut asiat johtuivat lumesta ja jäästä. Viime aikoina olen ollut sitä mieltä, että sen liikkuminen olisi muka paljon parantunut. Kun Doro oli pääsiäisenä käymässä, totesin Mimmin olevan liikuntarajoitteinen siihen verrattuna mutta ajattelin silloinkin vain, että eiväthän kaikki koirat ole samanlaisia. Niinhän se tietysti onkin johonkin rajaan saakka. Nyt sitten, kun kävimme Helsingin reissulla villispäivillä, minunkin oli pakko todeta, että jotain mätää jaloissa on. Nyt näin eron muihin villakoiriin verrattuna selvästi ja Mimmin kasvattaja oli asiasta huolissaan myös. Mimmin liikkuminen poikkesi muista isovilloista täysin. Siskoni kameralle oli tallentunut alla oleva kuva ja minulle tulee suru puseroon sitä katsoessa:( Toinen mussukka niin innokkaasti juoksee mutta hupsis, miten jälleen kerran kävikään. Tuo sama efekti toistui tänään koirapuistossa liian monta kertaa. Sitten kun minulla on seuraava kesälomanpätkä, käytän Mimmin eläinlääkärissä tämä asian tiimoilta ja mahdollisesti kuvautan siltä lonkat ja kyynärät tai mitä eläinlääkäri sitten suositteleekaan. Toivon todella, että kyse ei ole esim. nivelrikosta tms. vaan jostain, joka menisi ahkeralla jalkojen käytöllä ohitse. Esimerkiksi tänään (tokoharjoitukset oli peruttu kaatosateen vuoksi ja meillä oli hyvin aikaa) kävimme saamamme ohjeen mukaisesti ravaamassa ylämäkiä eli ylös juosten ja alas kävellen. Sen jälkeen oli koirapuiston vuoro. Huoli on nyt kova karvakorvasta:(

Loma lusittu

Hyppäsimme Mimmin kanssa aamujunaan ja lähdimme puksuttamaan kotia kohti. Junamatka meni myös tällä kertaa hyvin. Matkaseurana tänään mm. lagotto.




Viimeinen lomapäivä siskon luona. Tiituksen suosikki-
nalle näytti olevan myös Mimmin suosikki.

Eilen kävimme pikaisesti villispäivillä tervehtimässä Mimmin kasvattajaa Mirjaa. Oli kiva vaihtaa vähän ajatuksia ja saada vinkkejä. Päästimme koirat irralleen juoksemaan ja Mimmin korvat olivat yllättäen jälleen välillä tavoittamattomissa, kun se päätti lähteä kiertelemään alueella olevia kojuja.

Helsingissä ja hengissä

Pääsimme, kuin pääsimmekin Helsinkiin saakka. Matka meni paremmin, kuin hyvin. Mimmillä (ja minulla) oli myös loistavaa matkaseuraa Tampereelle saakka.


"Vaihtuvi maisemat."


"Miten te ihmiset oikein istuttekaan, näinkö?"


Collie Vekku, 9 v., oli oikea herrasmies.


Tauko keskustelussa.


Perillä. Emuleikki alkakoon!

Tokoa ja Helsingin reissua pukkaa

Tänään on ohjelmassa tokon alkeiskurssi part II. Olemme kovasti harjoitelleet ja Mimmi tekeekin kaiken hienosti JOS ei ole häiriötekijöitä. Kävimme aamulenkillä työpaikan pihassa kahvilla (kun ei omassa jääkaapissa ollut kahvimaitoa ja eihän sitä lomallakaan toki malta olla työpaikalta poissa :)) ja törmäsimme matkalla henkilöön, jolla oli naku kiinanharjakoira ja portugalinvesikoira. Tovin juttelimme koirista ja Mimmi käytti tuon vartin tehokkaasti hyödykseen eli haukkui koko ajan. Sain vinkin, että keitetty sydän on monen koiran herkkua ja tämän vesikoiran koulutuksessakin se oli ollut suurena apuna. Ehkäpä lähdenkin tästä sydäntä metsästämään.

Huomenna sitten olisi ohjelmassa junamatka Oulu-Helsinki. Hikeä pukkaa ajatuskin, että Mimmi päättää käyttäytyä Mimmimäisesti mutta ehkäpä se yllättää minut positiivisesti ja käyttäytyykin kunnolla. Voihan siinä tietysti käydä niin, että meidät poistetaan junassa seuraavalla asemalla. Toiveissa olisi kuitenkin päästä Helsinkiin saakka ja olisikin kiva nähdä Mimmin sukulaisia ja muitakin blogien kautta tuttuja koiruuksia ja ihmisiä. Siskoni lapsukainen määrää meidän ajankäytön, joten meillä on vähän huonot mahdollisuudet lähteä Malminkartanoa edemmäs "kalaan" mutta kaikki kynnelle kykenevät, tulkaahan tapaamaan meitä Malminkartanon koirapuistoon. Ja tähän liittyen seuraan tätä blogia sekä sähköpostiani tiuhaan.

Uimamaisteri

Se olisi sitten viikon mittainen kesäloma edessä. Juhlistimme asiaa Mimmin kanssa ja mitenpä muuten, kuin kirmaamalla mereen. Uiminen ja kahlaaminen, ainoa vaihtoehto liikunnalle näillä helteillä.





Mimmistä muuten kuoriutui eilen uimari eli se ylitti toissapäiväisen vesikammonsa. Kyllähän sen uintityyli oli vähän räpiköintiä mutta tällä menolla se on varmuudella syksyyn mennessä valmis uimamaisteri. :D



Pikkuisen taisi kahlaajalle tulla väsy, kun jäi pupujussikin
huomiotta. Normaalistihan huomiota saa osakseen puolen
kilometrin päässä oleva varpunenkin.


Pupua vallan nauratti käkkäräpäinen
jäniskoira ilman aisteja.

Moonwalkia vedessä à la Mimmi

Lämpämittari näytti yli 30 asteen, joten veteen oli taas päästävä. Mimmi pitää vedestä ja ryntäsikin veteen ennakkoluulottomasti noutamaan lelua. Aikansa leikittyään tuli tilanne, että vedessä olikin hieman syvempi kohta, eivätkä Mimmi jalat yltäneetkään pohjaan. Tästä seurasi paniikki-itkua ja koira ui taaksepäin(!). Koira siis peruutti itsensä takaisin rantaan, ensin uiden ja sitten kahlaten. Täytyy kyllä sanoa, että en ole moista ennen nähnyt. Onhan se toki traumatisoivaa herkän puudelin mielelle, kun pohjakosketus yhtäkkiä uupuukin. :D

Koirakoulussa

Aloitimme tänään tokon alkeiskurssin Oulun Koirakoulussa. Etukäteen jännitin todella, että tuleeko meidän (saati muiden kurssilaisten) "opiskelusta" yhtään mitään, kun tiesin, että Mimmi varmasti haukkua louskuttaisi koko ajan. Ei se kuitenkaan ihan niin kamalaa ollut, kuin etukäteen pelkäsin. Kyllä se haukkui mutta paljon vähemmän, kuin olin olettanut. Keskittyä se ei kyllä jaksanut yhtään enkä minä saanut siihen oikein kontaktia (liekö ollut liian huonoja nameja mukana, ensi kerralla otetaan lenkkimakkaraa :)) mutta tästä on hyvä ponnistaa ylöspäin. Lisäksi tuntui, että se piti silmällä, kuinka lujasti pidin remmistä kiinni ja teki yhtäkkisiä syöksyjä toiveikkaan näköisenä, josko irti pääsisi. Mutta nyt meillä alkaa ahkera kotiharjoittelu ja avainsana on katsekontakti. Koulutuksen jälkeen käytin Mimmiä koirapuistossa juoksemassa mutta oli niin kuuma, että meininki oli aika väsynyttä, jopa Mimmillä. Mimmi sai kuitenkin ihanan pienen ihailijan, joka seurasi sitä uskollisesti ympäri puistoa.

Talviturkki vihdoin heitetty

Vilvoittelua pitkän ja hikisen lenkin jälkeen.


Mimmi lempipuuhassaan eli keppiä noutamassa.


Raitis merituuli tuo viestejä mereltä.

Match Show

Kävimme tänään Oulu seudun Hovawarttien järjestämässä match show'ssa herättämässä pahennusta. Mimmi oli mukana katsojan roolissa harjoittelemassa. Neitokaisesta lähti ääntä pienen kylän verran ja minulle tuli kumma tunne, että meitä katsottiin välillä murhaavasti. Tiedättehän, yksi aloittaa haukkumisen ja muut jatkavat ja Mimmi toimi loistavasti aloittajana. Välillä kävimmekin jäähyllä kävelemässä vähän kauempana ja sitten kun kuumakalle oli vähän jäähtynyt, palasimme takaisin pääkallonpaikalle.


Kiinanharjakoira Minni oli myös katsojana.


Kiinanharjakoira/cottonmix Nemo,
katsojan osassa sekin.

Mätsärin jälkeen veimme koirat puistoon juoksemaan. Pienten koirien aitauksessa oli kaksi yorkshirenterrieriä ja ne erityisesti veivät Mimmin huomion, kun olivat aidan toisella puolella. Isojen puolellakin olisi kavereita riittänyt, isoja ja pieniä, mutta aidan takana ruoho oli jälleen kerran vihreämpää.


" Hei pikkukaverit siellä aidan takana, tulkaas
tälle puolelle, täällä on lunkia sakkia!"


Korvat paljastavat.


Virtahepo-leikki. Mutakylpy kaunistaa mutta omistaja
saattoi olla eri mieltä:)

Kaiken kaikkiaan takana oikein kiva päivä ja nyt vieressäni makaa reporankana kovin väsynyt koiruli.