Juoksuaika

Mimmillä alkoi juoksuaika. Eilen illalla käyttäessäni sitä iltapissalla ihmettelin, kun se nuuski perusteellisesti joka ikisen matkan varrella kasvavan puun. Dorokin haisteli Mimmiä hyvin hartaasti jo muutama päivä sitten ja viime yönä oli sitten ilmestynyt muutama veripisara Mimmin nukkumapaikkaan. Kauhulla totean, että tämähän taitaa tarkoittaa sitä, että ainakaan kuukauteen ei mennä riehumaan koirapuistoon tai juosta muutenkaan missään irti. Saapa nähdä, hyppiikö Mimmi seinille, kun liikunta on sitä, että se joutuu laahustamaan emäntänsä vanavedessä kävelyvauhtia. Tässähän alkaa vallan elättelemään toiveita, että sen saisi nätisti juoksemaan pyörän vieressä... Ehkä en kuitenkaan ole niin itsetuhoinen. Ainakaan vielä. Katsotaan tilanne uudestaan parin viikon päästä.

Mimmi 3 vuotta

Mimmi ja Doro täyttävät tänään 3 vuotta. Ne haluavat onnitella myös sisaruksiaan Caroa, Fantsua sekä Ronjaa: Hyvää syntymäpäivää!


Synttärikakut.


Röyh röyh.

Kissamainen pitkäperjantai

Joukossa tyhmyys tiivistyy, sanotaan. Allekirjoitan väittämän. Mimmi ja Doro käyttävät pienen osan suunnattomista energiavarastoistaan siihen, että ne yrittävät karata ulos ihmisten vanavedessä samalla ovenavauksella. Tänään tuo herkeämätön yrittäminen palkittiin. Molemmat livahtivat ovesta ulos ja laukkasivat ensin pihaa ympäri tuhatta ja sataa. Sitten päätettiin laajentaa reviiriä ja painuttiin tielle ja lopulta hävittiin näkyvistä. Millään, mitä suustani päästin, ei ollut niille merkitystä. Kohta Doro palasi takaisin mutta Mimmiä ei näkynyt missään.

Mielessäni kävivät jo kaikkein pahimmat vaihtoehdot, mitä Mimmille olisi voinut tapahtua. Se, mitä oikeasti oli tapahtunut, oli se, että naapuritalon valjaissa kulkeva kissa oli säikytetty siihen pisteeseen, että se oli onnistunut irrottautumaan valjaistaan ja kiipeämään todella korkealle puuhun. Kaiken tuon jälkeen Mimmin passasi tyytyväisenä palata omalle pihalle. Eläinrakkauteni kärsi hieman tai ainakin se sai jonkinlaisen kolauksen. Koitin hädissäni hätyyttää palokuntaakin paikalle, mutta kissaa ei lähdetä heidän toimestaan hakemaan puusta ennen kuin se on puussa ollut useamman päivän. Useamman tunnin järkyttynyt kissaparka puussa viihtyi mutta onnistui lopulta tulemaan sieltä omin keinoin alas. Luojan kiitos.

Rokotuksella

Mimmi kävi jälleen eläinlääkärillä. Se punnittiin (painoa oli tasan 19 kg) ja sitten laitettiin 4-rokote sekä rabies. Koiruus ei ollut moksiskaan tapahtumasta vaan mussutti tyytyväisenä eläinlääkärin antamia nameja molempien piikitysten ajan. Silmät olivat todella ärtyneet ja tulehtuneet todennäköisesti runsaasta katupölystä johtuen ja lääkäri antoikin mukaan Fucithalmic-silmätippoja.


Mimmi on läpivetoinen, koska silmiin laitettu vihreä
aine tuli joutuin nenästä ulos.

Mutakylpijä

Lähdimme tänään lenkille ja tarkoituksena oli poiketa Mustiin ja Mirriin ostamaan jotain kivaa, vaikkapa valjaat, ja vieläpä oikeaoppisesti sillä tavoin, että kerrankin olisi koira mukana niitä sovittamassa. Yleensä tulee ostettua sika säkissä. Mimmi päätti kuitenkin matkalla ottaa vähän mutakylpyjä, joten valjaat jäivät sovittamatta ja sitä myöten myös ostamatta. Ehkä sitten ensi kerralla. Kaiken kruunasi se, että pesin Mimmin eilen perusteellisesti. Tänään tuli sitten sillekin puuhalle ilmainen uusinta. Kuva ei tee oikeutta mutakylpijälle, koska enin mutavelli on jo valunut pois.

Kun emäntiä laiskottaa...

... voivat reippaat villisneidit lenkkeillä myös keskenään :D Tytöillä oli sukka, josta kumpikaan ei halunnut luopua toisen hyväksi. Niin ne sitten sukasta tiukasti kiinni pitäen juoksentelivat ympäri kenttää.

Kauan "kadoksissa" ollut sisko

Mimmi ja Doro tapasivat toisensa tänään ensi kertaa sen jälkeen, kun olivat lähteneet kasvattajan luota uusiin koteihin. Etukäteen vähän jännitti, kuinka sisarukset tulisivat toimeen keskenään, samanikäisiä narttuja kun ovat. Menin koirapuistoon Mimmin kanssa odottelemaan Doroa, koska halusimme, että koirat tapaisivat puolueettomalla maaperällä. Koirat käyttäytyivät, kuin eivät olisi toisilleen outoja olleetkaan.

Olen päivän aikana tehnyt muutamia huomioita. Mimmi on luuviulu Doroon verrattuna (vaikka syö kuin hevonen), Doro on yltiösosiaalinen pusukone, kun taas Mimmi on paremminkin omissa oloissaan viihtyvä jurottaja. Totesin myös, että Doro ei suotta ole voittanut juoksukilpailusta pokaalia. Mimmi ei pärjää sille nopeudessa alkuunkaan. Siskokset ovat kovin erilaisia persoonia mutta toisaalta niissä on hyvin paljon samaakin. Parasta on, että kaikessa erilaisuudessaankin ne ovat molemmat aivan loistavia tyyppejä.


"Mitäs me siskokset!"


"Pikkuisen kuraista hommaa mutta eihän tässä
mitään hienohelmoja olla!"


Jotain samaa niiden olemuksessa on...

Matokuuri

Mimmi sai tänään matokuurin, koska se pitäisi käyttää rokotuksella ihan lähiaikoina. 40 senttiä Canexin oraalipastaa juuston kera hurahti loppasuun kurkusta alas niin nopsakkaa, että helposti olisi voinut luulla sen syövän jotakin huomattavasti herkullisempaa, kuin matolääkettä. Mutta makuasioistahan ei voi kiistellä.