Alakko nää mua?

Vielä kerran, jos heität niin sitten riittää. Lupaan, lupaan :D

Halliharjoitukset (osa II)

Kts. Halliharjoitukset (osa I)... Lisänä edelliseen vain, että tällä kertaa Mimmi ylitti A-esteen tuhat ja sata kertaa (yritin saada energiapommia purettua...), hyppäsi aitaesteitä, meni suuna päänä keinuesteen sekä rymisteli puomia pitkin edestakaisin tuskin edes tajuten, missä käveli. Miten minä saan siihen kontaktin, siinäpä kysymys, johon olen kyllä saanut neuvoja mutta mikään niistä ei tehoa, kun tilanne on se, että paikalla on muita koiria ja Mimmi on kiinni. Nyt illalla harjoiteltiin toko-liikkeitä kotona ja se tekee ne täydellisesti sekä myös katsoo minua ja kuuntelee minua.

Halliharjoitukset (osa I)

Olimme tänään Oulun koirakerhon hallilla harjoittelemassa (tai tarkoituksena oli harjoitella tokoa...). Hallissa ei saisi haukkua, joten tiesin tämän jo ennalta haasteelliseksi ja sitähän se tosiaan olikin. Mimmi jaksaa keskittyä maksimissaan 10 minuuttia kerrallaan ja sen jälkeen en saa siihen kontaktia. Välillä piti kuskata se autoon jäähylle, kun ylikuumeni siinä määrin, että silmät pyörivät päässä, kun toiset harjoittelivat agilityä eikä se päässyt mukaan. Estehyppyä harjoiteltiin muutamaan otteeseen ja putkestakin kerran mentiin ja silloin Mimmi ei hauku, touhottaa vain sata lasissa menemään. Kontaktiharjoituksia siis ja roppakaupalla niin ehkä tämä vielä joskus luonnistuu.

Lonkka- ja kyynärkuvaus

Käytin Mimmin tänään lonkka- ja kyynärkuvauksessa. Mimmi rauhoitettiin ja se nukahtikin nopeasti. Heräämisen kanssa olikin toinen juttu. Kovasti olisi nukuttanut mutta vastaanotolla olevat muut koirat haukkuivat sen verran paljon, että eihän siinä voinut kovimmillakaan unenlahjoilla varustettu puudelineiti nukkua. Nyt sitten kotona jatketaan unia peiton alla, ettei tule vilu. Lääkäri arvioi kuvat ja kertoi lonkkien ja kyynärien olevan priimaa. Jännä nähdä, mikä virallinen lausunto tulee olemaan. Otatin samalla Mimmistä myös verinäytteen toimitettavaksi Hannes Lohen tutkimusryhmälle, koska haluan omalta osaltani tukea tämän välillä niin raivostuttavan mutta aina niin rakastettavan rodun geenitutkimusta. Toivottavasti moni muukin isovillakoiran omistaja tekisi samoin. Olisi hienoa, jos dna-näytteiden avulla saataisiin joskus kehitettyä testi esim. perinnöllisen kaihin kantajien, kaihiin sairastuneiden ja terveiden toteamiseksi. Mikäli oikein tulkitsin joulukuun 2011 näytemääriä, niin isovillakoirista ei ole, kuin 25 näytettä, kun taas toy- ja kääpiövillakoirista näytteitä on 217 ja keskikokoisistakin 135.

Toipilas.

Helsingin koirauimalassa

Hei dummy, come to mama!

"Olen kuullut, että me villakoirat olemme olleet (ja jossain määrin vieläkin olemme) vedestä noutavia lintukoiria."

"Nyt tuli probleema. Miten täältä pääsee pois?"

"Voisiko joku jeesata kaveria vähän, en nyt kerta kaikkiaan tajua... Otteeni lipeää kohta eivätkä tassutkaan yletä pohjaan!"

"No nythän mä vasta hokasinki. Tässähän se poistumispaikka on. Olisitte heti sanoneet."

"Mrrr, systeri voitti rinnan mitalla mutta katsokaapas kenen suussa on pallo."

"Sanoivat minua ahneeksi mutta minkä minä sille voin, että molemmat, sekä dummy, että pallo suorastaan lipuivat suuhuni."

"Systeri pelaa likaista peliä ja roiskuttaa vettä niin, että eihän tässä takana tulija näe mitään. Mutta kuten kuvasta näkyy, niin tuskin se poloinen näkee mitään itsekään. Varmasti hukkaa pallonsakin kohta noihin vaahtopäihin."

Vilskettä Närepuiston koira-aitauksessa

Pukinmäen koirapuistossa oli tänään varsinainen villakoirainvaasio. Paikalla olivat Mimmin ja Doron lisäksi Ico ja Rio, uusi tuttavuus Gigi sekä Mimmin velipoika Caro ja sokerina pohjalla Frodo, Mimmin isä, joka on pian 13-vuotias herrasmies. Frodo on vieläkin komea ja kerrassaan ihana luonne, jonka Mimmi on onneksi verenperintönä saanut. Kiitos Eija, kun toit Frodonkin puistoon. Minä olen niin odottanut, että tapaisin sen.

Pojilla oli hurja vauhti päällä. Välillä hirvitti, että stoppaako vauhti ennen aitaa mutta hyvin oli kropat hallinnassa ja tilannetaju kohdallaan kaikilla.

Tytöillä meno oli vähän rauhallisempaa mutta hyvin niilläkin tuntui aika kuluvan puuhastellessaan omia juttujaan ja keppejä kilpaa syödessä.

Pientä sydämentykytystä minulle aiheuttivat paikalla olleet kääpiövillakoirat mutta tällä kertaa meni ihan hyvin. Mimmillä oli yksi hyökkäysyritys mutta se jäi onneksi tällä kertaa siihen syvällisen keskustelumme jälkeen.

Heinin blogissa on hienoja kuvia tästä tapaamisesta: 

Sisarukset Doro, Mimmi ja Caro sekä isäpappa Frodo.

Ico, Rio ja Caro.

Ico ja Gigi.

Huomatkaa, kuinka oikeassa ylälaidassa keskustellaan :D

Aprikoosi(kääpiö?)villakoirat.

Helsingissä painiottelussa

Tulimme tänään Mimmin kanssa Helsinkiin. Voi tuota sisarusten riemua! Paini on jatkunut koko illan ja saapa nähdä, malttavatko nukkua ollenkaan. Ne ovat, kuin norsut posliinikaupassa vallatessaan koko tilan leikillensä mutta sallittakoon se, kun näkevät toisiaan kuitenkin kohtuullisen (harmittavan) harvoin :D.

Sunnuntaina meillä on tarkoitus suunnata Pukinmäen koirapuistoon ja tavata siellä tuttuja, sekä myös vielä tuntemattomia villakoiria ja ihmisiä. Innolla odotamme tapaamista.

Kuuraparrat puistossa.

Tyyntä ja pakkasta

Kun menin Mimmin kanssa tänään aamupissalle, se käveli nilkuttaen ja todella hitaasti. Ajattelin, että se on kipeä, eikä tullut mieleenikään, että sitä palelisi, kun ei sitä ollut tähän mennessä vielä palellut (vaikka pakkanen oli jo lähennellyt -30 astetta). Eilen lämmiteltiin -6 asteen pakkasessa (bikinikeli) enkä voinut kuvitellakaan, miten paljon puolessa vuorokaudessa lämpötila muuttuu. Mimmin pakkasraja siis löytyi tänään ja se on -32 astetta. Hyrrrrr.....

Tuulen ja tuiskun viemää

Näköjään meillä on joko tyyntä ja pakkasta -30 astetta (kuten eilen) tai sitten nautitaan yli 20 astetta lämpimämmästä kelistä tuulen ja tuiskun kera. En juuri nyt osaa päättää, kummasta pidän enemmän mutta tämänhetkinen tilanne on tämä:

Kylmyys kietoutuu jalkojen ympärille lumihiutaleiden piirtäessä viivojaan. Mimmi nauttii kylmästä. Lumi ja pakkanen eivät läpäise kovin helposti sen turkkia.

Saalistusaggressiivinenko?

Olen ymmälläni Mimmin kanssa jälleen kerran. Sen vaihteleva suhtautuminen pieniin koiriin ei oikein tunnu noudattavan mitään logiikkaa. Tänään taas pääsin todistamaan tilannetta, jonka kernaasti olisin jättänyt väliin. Olimme koirapuistossa ja aluksi siellä ei ollut muita (liekö miltei -30 asteen pakkasella osuutta asiaan...) mutta hetken päästä puistoon tuli kaksi cottonia (tai yksi kokonainen ja yksi puolikas eli ei puhdasrotuinen mutta se ei ole tässä nyt relevanttia). Niiden omistaja minulta kysymään, että tohtiiko tulla puistoon, kun hän haluaisi totuttaa koiriaan myös isojen koirien seuraan. Minä vastaamaan, että teretulemas mutta Mimmi saattaa kyllä alistaa pienempiään.

Heti kun portti loksahti kiinni, oli Mimmi cotton-nartun kimpussa. Uroksesta ei piitannut. Kävin kiskomassa Mimmin irti ja pidin puhuttelun ja jonkun aikaa näyttikin, että eihän tässä mitään ja aikaisempi unohdettiin. Sitten cottoni päätti pikkuisen ajaa Mimmiä haukun kanssa takaa. Sehän riitti. Taas lyötiin pientä selälleen kyynärillä painaen ja kovin äänitehostein. Vaikka cottoni selvästi alistui niin Mimmi ei vain lopettanut. Minä taas sitä repimään irti mutta mitä tekee Mimmi? On päättänyt olla päästämättä irti ja roikottaa vastapeluria niskasta hampaissaan. Lopulta se päästää irti ja sitten taas pidettiin puhuttelu. Hetken vielä olimme puistossa, kunnes totesin, että parempi lähteä.

En voi olla miettimättä, että jos cottonilla ei olisi ollut manttelia päällään, jonka kauluksesta Mimmi sitä roikotti, olisiko se roikottanut sitä silti? Tästä lähtien taidan suosiolla pitää toistaiseksi Mimmin hihnassa pienten koirien läsnäollessa. Näin ehkä vältytään ikävyyksiltä.