Joulu vietetty ja paluu arkeen edessä

Doro oli sukuloimassa Raahessa jouluna ja aina se jaksaa vain ihmetyttää uudelleen ja uudelleen, kuinka täydellisesti näillä sisaruksilla kemiat pelaa yhteen. Kävin juuri Mimmin kanssa viemässä Doron ja Tiinan juna-asemalle ja voi mikä itku siitä seurasi, kun Doro nousi junaan ja Mimmi joutui jäämään asemalle. Ei auttanut, vaikka kuinka koitin sille selittää, että kohta menemme vastavierailulle Helsinkiin. Ei kuunnellut ollenkaan, itki (haukkui kurkku suorana...) vain ja nyt se poloinen makaa masentuneen näköisenä lattialla ja murjottaa.

Keppileikkejä.

Hyvää Joulua!

Jalostustarkastus

Tänään järjestettiin villakoirien jalostustarkastus, johon myös Mimmi osallistui. Olen miettinyt pitkään, että olisi mukavaa käyttää se kerran tai pari näyttelyssä näytillä (vaikka en todellakaan ole mikään koiranäyttelyihminen) mutta siinä on ollut pari jarruttavaa tekijää matkassa:

1. Mimmin ylitsevuotava innokkuus ja äänekkyys muita koiria kohtaan sekä muuten vain sinkoileva olemus.
2. Turkinhoito ei todellakaan ole intohimoni.

Tämä jalostustarkastus tuli siis kuin tilauksesta. Olin todella innokas kuulemaan, mitä mieltä asiantuntija olisi Mimmin rodunomaisuudesta ja ulkomuodosta yleensäkin (luonnetta tietenkään unohtamatta). Etukäteisodotuksia minulla ei todellakaan ollut mutta olin varautunut henkisesti siihen, että Mimmin ulkomuoto ei tuomaria jostain syystä miellyttäisi ja rakasta kippurahäntääni mahdollisesti arvosteltaisiin kovin sanoin. Se, mihin en kuitenkaan ollut varautunut, oli se, että arvio tulisi olemaan erinomainen, sekä tyypiltään ja yleisvaikutelmaltaan. Minä olin pakahtua ylpeydestä, jopa siinä määrin, että hyvä kun muistan poistuneeni paikalta. Vaikka kyllähän minä toki sen olen koko ajan tiennyt, että erinomainenhan se on, kaikin puolin:D

Tukka kammattuna matkalla tarkastukseen.

Se aika vuodesta

Mimmillä alkoi juoksuaika (tai nyt minä huomasin sen alkaneen...). Juoksuväli näyttäisi olevan vajaa 7 kk. Nyt pystyykin vähän suunnitelemaan asioita eteenpäin, kun seuraava juoksu ei tule "yllätyksenä". Näillä laskemilla se olisi kesäkuussa odotettavissa seuraavan kerran.

Ruoan vaihto

Mimmi on syönyt Taste of wild High prairie -ruokaa nyt kolmisen viikkoa. Muuten on kaikki kunnossa mutta ne ilmavaivat... En pysty sanoin kuvailemaan "sulotuoksua", joka aika ajoin (tiuhaan tahtiin) valtaa pikku asuntoni. Ikkunat saavat olla levällään koko ajan, joten tänne jäätyy mutta jos vaihtoehtona on tukehtuminen niin valitsen tällä hetkellä jäätymisen. Huomenna menen sitten ostamaan uutta ruokaa tai kaasunaamarin. En ole vielä ihan päättänyt kumman.

Tervemenoa...

... nenäpunkit! Viikko on kulunut ensimmäisestä Stronghold-annoksesta ja oireet ovat olleet poissa jo monta päivää eli perjantaina laitoin lääkkeen ja maanantaina Mimmi oli jo täysin oireeton. Viikon päästä laitetaan toinen satsi ja kolmen viikon päästä kolmas ja viimeinen (tällä erää ainakin...).

Nenäpunkki?

Mimmi aloitti eilen päivänsä aivastelemalla. Iltapäivällä lähdimme lenkille kovan tuhinan ja niiskutuksen säestämänä ja välillä pärskäyteltiin oikein olan takaa. Edellä mainitut oireet ovat tänään kiitettävästi jatkuneet ja ulkona tulikin sitten lisämausteeksi lievähkön sorttinen reverse sneeze -kohtaus. Koska koirilla ei tunneta (ainakaan minun käsitykseni mukaan) varsinaista nuhaa tai "flunssaa", soitin eläinlääkärille ja pyysin puhelinreseptin Stronghold-kuuriin nenäpunkkien varalta. Sopisivat kyllä hyvin kuvioon moiset vihulaiset, kun tässä on kovasti koirapuistoja koluttu. Nyt jännityksellä sitten odottamaan, auttaako lääke vai onko edessä tutkimuksiin meno.

Yritin ottaa videolle ääntä, mitä Mimmi aivastelun ja pärkimisen lisäksi pitää lenkillä.

Silmätarkastus

Mimmi kävi tänään virallisessa silmätarkastuksessa, jonka suoritti Sari Jalomäki. Silmissä ei todettu mitään perinnöllistä vikaa mutta tarkastuksen yhteydessä todettiin sidekalvojen tulehdus, johon määrättin pitkäkestoinen tippakuuri ja kehoitus vaihtaa ruoka. Eläinlääkäri kertoi näin ärhäkän rakkulaisen tulehduksen Mimmin ikäisellä koiralla viittaavan suoraan yliherkkyyteen. Lisäksi hän epäili, että alakyynelkanavan aukot ovat puutteelliset tai silmät olivat tulehduksen vuoksi sen verran turvoksissa, ettei niitä pystynyt havaitsemaan. Nyt vain siis sopivan ruoan etsintään ja lääkitsemään tulehdus pois. Loppuhuomautuksena voisin mainita, että Mimmi on "pikkuisen" tuhdimpi, kuin edellisellä eläinlääkärireissulla ja painoi nyt kokonaiset 22 kg (eli +3 kg puolessa vuodessa). Tuntuu aika hurjalta tuo painonnousu mutta ei se liian tuhti ole vieläkään.

Kiharakarvainen koirankakkapointteri

Mimmi oli tänään avuksi koirapuistossa osoittamalla koiranomistajille mihin heidän koiransa olivat kakkineet ja näin ollen helpotti hakuprosessia eivätkä kakat joutuneet hukkaan vaan päätyivät roskikseen. Mimmi on siis löytänyt hohdokkaan kutsumuksensa.


Tuplaselätys.


Terrierin raivolla selätetty puudeli.


Mimmi ja itäsiperianlaika.


Painiharjoitukset jatkuvat.

Kiihdytyskisat

Mimmi osallistui tänään kaikkien koirarotujen kiihdytyskilpailuun. Juostava matka oli 80 m ja kiihdytystyyli vapaa. Kaikenlaista ehti tapahtua, ennen kuin Mimmin vuoro koitti mutta lähinnä se käytti tuon muutaman tunnin odotusajan tehokkaasti haukuntaan, kiskomiseen ja hyppimiseen. Veinkin sen välillä autoon jäähylle ja sitten kun sen jäähyltä hain, onnistuin päästämään sen karkuun, jolloin se paineli viereiseen metsikköön semmoisella vauhdilla, jolla olisi voinut myös radalla pärjätä. Kun sitten Mimmin vuoro lopulta koitti, ei sillä ollut enää mihinkään kiire. Viehe kuitenkin kiinnosti ja se selvisi hienosti maaliin saakka ajalla 9.16 (eiväthän kaikki voi "doroja" olla:)). Päätinkin, että aloitamme ensi keväänä viikottaiset harjoitukset vinttikoiraradalla :D

Sakset sanoi niks naks

Villakoirakerhon syysretkellä näkyi niin siististi leikattuja villakoiria että omatuntoni alkoi jälleen kerran kolkuttamaan, kun katsoin omaa metsäläistäni. Näin ollen pyhitin sunnuntain Mimmin turkille ja vein sen heti aamulla suihkuun. Mustan veden valuessa viemäriin, mietin hetken tosissani, että voiko koirasta lähteä väriä... Suhteellisen musta se onneksi oli kuitenkin vielä suihkun jälkeenkin.

Seuraavaksi ruokapöytäni muuttui trimmauspöydäksi. Hiki valui, kun föönin säestämänä karstasin turkkia suoraksi. Niin se vain tiukka aikomus "Minähän en lopeta, ennen kuin turkki on kauttaaltaan kuiva!" unohtui jälleen kerran, kun voimat loppuivat ja paidan olisi voinut vääntää kuivaksi.

Fööni vaihtui saksiin, joilla amatöörin ottein aloin lyhentämään karvaa oikein ronskilla otteella. Välillä iski tuttu, jokakertainen epätoivo "En ikinä saa tätä leikattua loppuun, puolet jää leikkaamatta, en näe mitään, aurinko paistaa silmiin ja jos kaihtimet laittaa kiinni, palanut lamppu ei paljoa valaise..." Loppu hyvin, kaikki hyvin, vaikkakin konetyöt jätin myöhemmäksi. Ei jälki tasainen ole, ei sinnepäinkään mutta kyllä se taas minulle kelpaa ja sehän riittää. Ja kelpasi se myös seehveri-sedälle koirapuistossa, koska hän kysyi, että onko tuo oikein näyttelykoira, kun on niin hienona. Meinasi vähän hymyilyttää:D

Syysretki

Kävimme tänään villakoirakerhon Oulun paikallisosaston järjestämällä syysretkellä. Vilinää ja vilskettä piisasi ja Mimmi oli innoissaan (varsinkin silloin, kun oli makkaranpaiston aika:). Sääkin suosi meitä ulkoilijoita eli oli oikein aurinkoinen, mukava ilma. Valokuvat eivät oikein onnistuneet (liikaa aurinkoa ja liian vilkkaasti liikkuvia kohteita...).

Leikin lumoissa

Tulimme Mimmin kanssa perjaintaina Helsinkiin ja se käveli ulkomuistista siskoni luo, aivan kuin kotiinsa olisi tullut. Pari päivää tässä on nyt sitten riehuttu ja huovutettu oikein olan takaa ja tuntuu etteivät otukset väsy millään. Mimmi jää pariksi päivää Tiinalle hoitoon ja nyt vähän jännittääkin, että onkohan se lähetetty tumpputehtaalle reissuni aikana :D


Tätä se on, aamusta iltaan. Ulkona ja sisätiloissa.


Mannekiini (Mimmi sovitti Dorolle hieman liian
pitkälahkeista pukua.).

Pyöräilyä ja kekkostelua

Pyöräily Mimmin kanssa edistyy hienosti. Tai oikeastaan koko ajanhan se on juossut nätisti mutta ne vastaantulevat koirat... Koko ajan täytyy olla valmiudessa u-käännökseen. Aamuyön tunteina on paras hetki pyöräillä, kun muiden koirien kohtaamisen mahdollisuus on minimoitu. Silloin on myös mukavan viileätä. Mimmi kävi moikkaamassa myös Kekkosta.

Trimmausharjoitus

Leikkasin Mimmin tänään lyhyeen karvaan. Minulla on Tiinalta lainassa hyvät trimmaussakset ja päätin kokeilla, kestäisivätkö hermot (sekä koiran, että minun) leikata saksilla koko pinta-ala. Eihän tämä kärsivällisyys mitään maailmanhuippua ole ja niinhän siinä kävi, että pesin Mimmin huolellisesti (tässä vaiheessa vielä oli malttia hyvin jäljellä), sitten aloin föönaamaan (kärsivällisyys petti (eihän tämä karva kuivu IKINÄ) ja fööni myös (käry kävi)). Karstasin ja sain föönillä puhallettua enimmät vedet pois ja aloin saksia (muistaakseni olen ollut trimmauskurssilla viimeksi 12-vuotiaana eli en ihan eilen). Tarkoituksena oli siis leikata karva n. 1-2 cm pituiseksi, mikä kyllä toteutuikin aika hyvin mutta kaunis ajatukseni jättää hienot pallukat joka jalkaan ei oikein onnistunut. Takajaloissa pallukat ovat ikään kuin lahkeet ja etujaloissa epämääräiset möykyt, joista toinen alkaa ylempää, kuin toinen. Mutta ei voi kauhalla ammentaa, kuin on lusikalla annettu. Tähän lopputulokseen on siis tyytyminen :D


Mimmi, anna emännällesi pallukat anteeksi,
hän ei ilmiselvästi tiennyt, mitä teki :D


The Kirahvi. Mimmi ei ollutkaan niin lyhytkaulainen,
kuin miltä se pitkässä karvassaan ja lättähattulookissaan
vaikutti.

Taistelu mörköjä vastaan

Heräsin pitkästä aikaa aikaisin aamulla Mimmin "piipitykseen". Ensireaktioni oli perinteisesti säikähdys, että mihin sitä sattuu ja mitä on tapahtunut mutta kyseessä olikin jälleen aamuöinen elämää suurempi taistelu Mimmi vs. kaiken maailman möröt ja demonit, joita ikinä vain voi sängyn alla asustaa. Hieman selitystä edelliseen: Mimmi nukkuu omalla patjallaan sänkyni vieressä. Välillä se liukuu tai liu'uttaa itsensä osittain sängyn alle, herää jossain vaiheessa ja menee sitten paniikkiin. Pari kertaa olen joutunut tuon uljaan taistelijan vetämään pois sängyn alta mutta tänään se loisti ja pääsi ahdingosta ihan omin voimin. Olen siitä niin kovin ylpeä:) Kaikella rakkaudella Mimmiä kohtaan; Mimmi ei taida olla sisarusparven kirkkain kynttilä:D Vai onko jollakin tarina, jolla laittaa paremmaksi?

Huovutusta

Doro on läpäissyt huovutuskurssin loistavin arvosanoin: 10 pojoa ja papukaijamerkki :D

Koukkuhäntäkalastusta

Ja mitäs meillä tänään tarttui saaliiksi uinti/kalastusreissulla?

Caroa ja Icoa tapaamassa

Pääsimme eilen tapaamaan Mimmin velipoikaa Caroa sekä blogin kautta tuttua Icoa. Hienoa vihdoin nähdä luonnossa koira, jonka elämää on seurannut vain tietokoneen välityksellä. Blogin kautta välittynyt mielikuva Icosta oli ihan oikea. Ico on hieno koira. Sokerina pohjalla oli myös tavata henkilö, joka on Icon blogin takana :D

Caron omistajineen olen tavannut kerran aikaisemminkin mutta hyvin kauan aikaa sitten, kun olin "kuokkimassa" pentutapaamisessa. Caro osoittautui myös ihanaksi tapaukseksi, vaikka mitäpä muuta Mimmin velipoika voisi ollakaan :D

'
Vauhdikas parivaljakko Ico ja Caro.


"Mä parhaat puoleni sulle näytän!"


Caro, Ico ja Doro ("Älkääs antako mun häiritä kuvaussessiota,
mä vaan äkkiä kuljen tästä ohi. Olin näkevinäni kepin tuolla päin.").


Sisarukset Mimmi, Caro ja Doro, joita
oli miltei mahdoton saada osumaan samaan
kuvaan (ainakin minun kännykkäkameralla).

Nestetasapaino

Mimmi on tietoinen, että helteellä riittävä nesteytys on tarpeen.

Helsingissä jälleen

"Junassa on hauska matkustaa." :D


Doro ja Mimmi koirapuistossa. Jälleennäkemisen
riemua havaittavissa. :D


"Tänne se keppi!"


Aika rauhoittua.

Uusi dummy - vesileikit kutsuvat

Bye bye dummy

Kävin hakemassa Mimmille Mustista ja Mirristä dummy-lelun vesileikkeihin. Testasimme sitä tänään ja lelu kyllä kiinnostikin Mimmiä siinä määrin, että se nouti sitä todella mielellään. Sitten sattui heittäjälle pieni arviointivirhe ja dummy lensi liian kauas eikä Mimmi uskaltanutkaan uida kehnolla uimataidollaan niin kauas sitä hakemaan. Siinä me rannalla sitten kaihoisasti katselimme, kun dummy ajelehti merelle päin. Maanantaina siis uuden hankintaan. Tai ehkäpä vahingosta viisastuneena hankimme niitä kymmenen :)


Sateessa. Pisaratkin näköjään tallentuivat
kuvaan.

Viimeinen koulupäivä

Tänään oli tällä erää viimeinen tokotunti. Olin aluksi todella skeptinen Mimmin suhteen, koska sen keskittymiskyky oli miltei nolla. Nyt kuuden harjoituskerran jälkeen joudun pyörtämään skeptiset ajatukseni kokonaan. Mimmi on edistynyt ihan loistavasti. Tänään se jaksoi keskittyä koko tunnin ja oli ihan täysillä mukana. Kunhan lomat on lusittu, lähdemme jatkokurssille ja loma-aikanakin harjoittelemme ahkerasti näitä alkeiskurssilla harjoiteltuja asioita.


"Ekaluokka" hienosti suoritettu :D


Tokotunnin jälkeen oli vuorossa perinteiset
puistoriehumiset.


Piiri pieni pyörii.


Mimmi ja salskea nuorukainen.


"Nyt kaikki leikkiin mars!"

Merihevonen

Kävimme taas uimassa ja Mimmillä on kyllä kovasti yritystä mukana mutta vielä ei uimatyyli ole paras mahdollinen. Se ui, kuin merihevonen eli pystyssä :D

Korvapuuteri - kätevää

Kokeilin tänään ensimmäistä kertaa korvapuuteria apuna korvakarvojen nyppimisessä. Ja sehän toimi! Ostin kyseisen tuotteen ihan heräteostoksena ja olen ajatellut, että se on ihan turhanpäiväinen kotkotus koko tuote mutta ihan turhaan olin ennakkoluuloinen. Karvat irtoavat paljon helpommin sen avulla. Jospa Mimmi nyt kuulisi paremmin käskyni :D Ilman muutahan sen kausittainen kuurous käskyille on johtunut juuri siitä, että korvakäytävissä on ollut pöheikkö.


"Kepin hakemista, viihdettä parhaimmillaan!"


"Huh hellettä!"

Pesupäivä ja uuden shampoon testaus

Tänään oli pesupäivä. Voin tunnustaa, että edellisestä kerrasta ON vierähtänyt aikaa. Olin vielä eilen sitä mieltä, että kyllähän minä Mimmin viime kuussa pesin mutta nyt kun tarkemmin asiaa ajattelin, en menisi vannomaan. Se saattoi olla huhtikuutakin. Hyi itseäni. No, nyt on ripittäydytty julkisesti ja sohvalla makaa puhdas hyväntuoksuinen koira.

Ostin viikonloppuna Isle of dogs N°18 -shampoon (mustille, tumman maksan tai mahonginvärisille turkeille), kun Mimmi näytti niin kovin auringon haalistamalta Tiinun ja Woodyn rinnalla. Laimensin shampoon valmiiksi sekoituspulloon ja sitten alkoi läträäminen. Shampoo ei ollut kovin vaahtoutuvaa (ainakaan laimennettuna) mutta täytyy sanoa, että puhdas ja ihanan tuoksuinen lopputulos saavutettiin eikä shampoon musteenomainen ulkonäkökään ensijärkytyksen jälkeen häirinnyt. Tykkäsin kovasti :D

En tiedä kuvittelenko, mutta minusta tuntuu, että Mimmin turkki hylkii kaikkia shampoita. Ja vettä. Vesi valuu, kuin hanhen selästä. Muistaakseni Fidon turkki käyttäytyi eri tavalla veden kanssa, tosin olihan se paljon harvempi, kuin Mimmin.


Koita nyt sitten tästä pyllistelijästä ottaa
kuvaa :D


Tai tästä koipeliinista :D



Ilman salamaa sisätiloissa -kuva. "Onneksi" kuvasta
kuitenkin erottaa, että saksilla olisi töitä tässä
perunapellossa :D

Love is in the air

Mimmi kohtasi Hakin, tuon periksi antamattoman kosijan :D Ja kyllä sitä painittiinkin.


"Menetkös siitä! En ole mikään helppo nakki!"


"Hei beibe, pysy edes hetki paikoillaan,
niin jutellaan (pussaillaan)."


"Alakko nää mua?" - "No saatan mää vaikka vähä alakaa."

Mortin ja Hessun kanssa metsälenkillä

Mimmi tapasi vanhat ystävänsä metsälenkin merkeissä. Täytyy todeta, että hienot olivat ulkoilumaastot, sekä visuaalisesti, että myös koirien juoksennella.


Kolmikko keitaalla.

Tiinua ja Woodya tapaamassa

Kävimme tapaamassa Tiinua ja Woodya. Mimmillä oli tänään vähän omanlaisensa asenne leikkimiseen. Sen mielestä toisen höykkyyttäminen ja alistaminen oli parasta leikkiä. Woody ilmiselvästi ja ymmärrettävästi tykkäsi kyttyrää ja loppujen lopuksi kaukaa kiersi moisen kyykyttäjän.


"Mokomakin hirvi! Jo on otsaa tulla MINUN pihaani terrorisoimaan!"


Woody ja Tiinu.

Juhannuskokko merellä

Juoksu/hiihtovyö

Äitini oli ostanut minulle ja Mimmille juoksu/hiihtovyön. Kävimme aamulenkillä testaamassa mokomaa ja hyvältä vaikutti. Tämän emännän juoksukunnon vuoksi vyö oli tällä kertaa 20 % juoksuvyö / 80 % kävelyvyö mutta kyllä se tästä :D