Punkkipäivitys

Voiko ihanammin päivä enää alkaa, kuin siten, että löydät ensin punkin itsestäsi ja sen jälkeen vielä koirastasi? Mimmistä löytynyt punkki oli suuri, mutta littana ja kuollut eli punkkisuoja oli tehnyt tehtävänsä. Kuolleeksi punkiksi se oli kyllä aika lujassa kiinni, enkä ole varma, sainko sen kokonaisuudessaan irti. Tästä ihanasta aamusta sain pontta toteuttaa sen, mitä olen aikonut jo pitkään eli ajelin Mimmin lähes nakuksi. Korvat olisin halunnut lapuiksi mutta vanha ja uskollisesti palvellut trimmauskoneeni päätti, että riittää tältä erää.

Nakkena.

Alla olevasta linkistä avautuu kuva kippurahäntägekosta, jonka siskoni väittää olevan Mimmille sukua:

Mimmin esi-isä?

Punkkisuoja

En ole vielä löytänyt Mimmistä yhtään punkkia ja ajattelin maksimoida mahdollisuuden, etten tulisi niitä siitä  löytämäänkään ja laitoin sille punkkisuojan. Viime kesänä en laittanut minkäänlaista suojaa, eikä yhtään punkkia ilmeisesti tarttunut mutta tämä kevät on ollut Oulun korkeudella todella punkkirikas.

Olen siirtänyt ja siirtänyt tätä liuoksen laittamista (tähän saakka on menty syömällä valkosipulia), kun onhan siinä omat riskinsä mutta koska myös punkinpuremalla on riskinsä (ja koska itse punkki on maailmankaikkeuden etovampia otuksia) päädyin lopputulokseen, että parempi antaa liuos nyt eikä sitten, kun punkit ovat jo purreet. Melkoista myrkkyähän aine on mutta toivoakseni hoitaa asiansa.

Tämä ei ole mainos, tämä on muistutus minulle, mitä laitettiin ja milloin.