Pääsiäispäivä metsän siimeksessä

Emme olisi voineet pääsiäispäivää mukavammin viettää. Samoilimme metsässä auringon paistaessa täydeltä terältä. Metsä on parhaimmillaan juuri nyt eivätkä hankiaiset ainakaan vähennä sen viehätystä. Muutama hetki kesään päin, niin rentouttavat metsälenkit muuttuvat astetta stressaavammiksi käärmeineen, punkkeineen ja hirvikärpäsineen. Kun mennään lapsuuteeni, kaksi viimeistä vihulaista tuosta listauksesta uupuivat lähes kokonaan täältä pohjoisesta. Kuka keksisi aikakoneen?

"Hei mönkijät hoi! Vauhtia monoihin! Minä näytän tietä ja luulen, että tästä käännytään vasemmalle. Ehkä..."

"Vai olisikohan se ollut sittenkin oikealle? Mene ja tiedä..."

"Luonto oli muovannut minulle tämmöisen kunniakujan!"

"Mummun kanssa tässä vähän hiihtelemme."

"Helpotan tässä vähän muiden hiihtohommia ja siivoan risut pois ladulta, HIIOP!"

"Tähystän tässä, että on turvallista edetä. Ei näy susia eikä juuri heränneitä äreitä karhuja. Pupun taisin kyllä äsken nähdä mutta kirottua kyllä emäntä ehti tarrata valjaisiini kiinni ennen kuin pääsin tarkastamaan asian. Lasittunut katseeni ja kuurot korvani kuulemma paljastivat katalat aikeeni. Pitänee siis vielä harjoitella."

"Tuonne se jänö meni!"

"Päivän päätös ja samalla sen kohokohta. Tuo yläoikealla oleva on minun. Vahdin tässä ettei se katoa vääriin suihin."

"Olipa mukava päivä. Paluumatka mummulaan alkakoon."

Ihana kevät

Koppeilua.

Lentävä luppakorva.

Oi lumipalloni mun!

Kohta se on sula.

Älkää säikähtäkö, kyllä Mimmin alaleuka on yhä paikoillaan eli kyseessä on jonkin asteen optinen harha :D

Tästä kohtaa on jo lumi lähtenyt.

Tässä edellisestä kuvasta zoomattuna Mimmin tunnusmerkki.

Koirankakkojen lisäksi alkavat myös koirankakkaroskikset paljastua lumen alta.

Taustalla aallonmurtaja odottelee kärsivällisesti aaltojaan.

Dysplasialausunto

Mimmin kyynär- ja lonkkalausunto saapui vihdoin ja viimein ja kärsivällinen (?) odotukseni palkittiin:

Lonkat ovat parasta A-luokkaa mutta kyynärät täysi nolla.  :D

Wuf!