Daltonin puudelit

Olemme käyneet muutamana iltana lenkillä naapuruston villakoirien kanssa eli kaikki koot ovat olleet edustettuina. Mimmi käyttäytyy hyvin pienten seurassa, mistä olen tosi tyytyväinen. Kukaan niistä ei räkytä sille eikä hyöki sitä päin. Näin ollen Mimmi on tullut siihen lopputulokseen, että nämä tytöt ovat hyviä tyyppejä ja loistavaa lenkkiseuraa.

Mimmi, Pulmu, Nana ja Milli.

Rajasaaressa

Mimmi ja Doro kävivät Rajasaaressa uimassa ja tapaamassa puolisisko Windyä.

"Ensin kastellaan varpaat."

Koipeliini leikkii vuorikaurista.

Nakkasin Mimmille pienen risun noudettavaksi mutta risu tippui suusta kesken uinnin, kun koiran silmiin osui paljon mehevämpi kepakko.

On ne niin "samiksia".

Mimmi, Windy ja Doro.

Räpiköintivuorossa Doro.

Montuilla

Montuilla jälleen. Tällä kertaa Mimmillä oli myös koiramaista seuraa.

Mimmi näyttää, miten merihevoset uivat.

Mortti joutui porukan "miehenä" huolehtimaan, että lelut palautuivat myös silloin, kun ne heitettiin pitkälle jorpakkoon.

Pimu ja Mimmi ruikuttavat rannalla ihmetellen Mortin menoa.

Ihana mutta kamala kesä

Olen tässä miettinyt, että löytyyköhän mistään myrkytöntä mutta oikeasti tehokasta hyttys- ja mäkäräiskarkotetta koiralle. Semmoista, että ei haittaisi, vaikka suuhun menisi eli koira voisi vaaratta nuoleskella turkkiaan, jos siltä tuntuu. Ehdotuksia ja suosituksia otetaan kiitollisena vastaan. Alkaa tämä kesä tuntumaan jo liian pitkältä runsaslukuisine itikkoinensa vaikkei se ole vielä kunnolla edes alkanut. Ilmeisesti Mimmissä on (mustan värinsä lisäksi) jotain verenimijöihin vetoavaa, kun se on aivan harmaana hyttysistä ja muista vihulaisista heti kun menemme ulos.

Mikä-lie-mäkäräinen haukannut korvanlehdestä.

Mutta onhan kesässä myös puolensa, kuten seuraava kuva osoittaa.

Kukkaistyttö.

Pääsiäispäivä metsän siimeksessä

Emme olisi voineet pääsiäispäivää mukavammin viettää. Samoilimme metsässä auringon paistaessa täydeltä terältä. Metsä on parhaimmillaan juuri nyt eivätkä hankiaiset ainakaan vähennä sen viehätystä. Muutama hetki kesään päin, niin rentouttavat metsälenkit muuttuvat astetta stressaavammiksi käärmeineen, punkkeineen ja hirvikärpäsineen. Kun mennään lapsuuteeni, kaksi viimeistä vihulaista tuosta listauksesta uupuivat lähes kokonaan täältä pohjoisesta. Kuka keksisi aikakoneen?

"Hei mönkijät hoi! Vauhtia monoihin! Minä näytän tietä ja luulen, että tästä käännytään vasemmalle. Ehkä..."

"Vai olisikohan se ollut sittenkin oikealle? Mene ja tiedä..."

"Luonto oli muovannut minulle tämmöisen kunniakujan!"

"Mummun kanssa tässä vähän hiihtelemme."

"Helpotan tässä vähän muiden hiihtohommia ja siivoan risut pois ladulta, HIIOP!"

"Tähystän tässä, että on turvallista edetä. Ei näy susia eikä juuri heränneitä äreitä karhuja. Pupun taisin kyllä äsken nähdä mutta kirottua kyllä emäntä ehti tarrata valjaisiini kiinni ennen kuin pääsin tarkastamaan asian. Lasittunut katseeni ja kuurot korvani kuulemma paljastivat katalat aikeeni. Pitänee siis vielä harjoitella."

"Tuonne se jänö meni!"

"Päivän päätös ja samalla sen kohokohta. Tuo yläoikealla oleva on minun. Vahdin tässä ettei se katoa vääriin suihin."

"Olipa mukava päivä. Paluumatka mummulaan alkakoon."

Vilskettä Närepuiston koira-aitauksessa

Pukinmäen koirapuistossa oli tänään varsinainen villakoirainvaasio. Paikalla olivat Mimmin ja Doron lisäksi Ico ja Rio, uusi tuttavuus Gigi sekä Mimmin velipoika Caro ja sokerina pohjalla Frodo, Mimmin isä, joka on pian 13-vuotias herrasmies. Frodo on vieläkin komea ja kerrassaan ihana luonne, jonka Mimmi on onneksi verenperintönä saanut. Kiitos Eija, kun toit Frodonkin puistoon. Minä olen niin odottanut, että tapaisin sen.

Pojilla oli hurja vauhti päällä. Välillä hirvitti, että stoppaako vauhti ennen aitaa mutta hyvin oli kropat hallinnassa ja tilannetaju kohdallaan kaikilla.

Tytöillä meno oli vähän rauhallisempaa mutta hyvin niilläkin tuntui aika kuluvan puuhastellessaan omia juttujaan ja keppejä kilpaa syödessä.

Pientä sydämentykytystä minulle aiheuttivat paikalla olleet kääpiövillakoirat mutta tällä kertaa meni ihan hyvin. Mimmillä oli yksi hyökkäysyritys mutta se jäi onneksi tällä kertaa siihen syvällisen keskustelumme jälkeen.

Heinin blogissa on hienoja kuvia tästä tapaamisesta: 

Sisarukset Doro, Mimmi ja Caro sekä isäpappa Frodo.

Ico, Rio ja Caro.

Ico ja Gigi.

Huomatkaa, kuinka oikeassa ylälaidassa keskustellaan :D

Aprikoosi(kääpiö?)villakoirat.

Tuulen ja tuiskun viemää

Näköjään meillä on joko tyyntä ja pakkasta -30 astetta (kuten eilen) tai sitten nautitaan yli 20 astetta lämpimämmästä kelistä tuulen ja tuiskun kera. En juuri nyt osaa päättää, kummasta pidän enemmän mutta tämänhetkinen tilanne on tämä:

Kylmyys kietoutuu jalkojen ympärille lumihiutaleiden piirtäessä viivojaan. Mimmi nauttii kylmästä. Lumi ja pakkanen eivät läpäise kovin helposti sen turkkia.

Syysretki

Kävimme tänään villakoirakerhon Oulun paikallisosaston järjestämällä syysretkellä. Vilinää ja vilskettä piisasi ja Mimmi oli innoissaan (varsinkin silloin, kun oli makkaranpaiston aika:). Sääkin suosi meitä ulkoilijoita eli oli oikein aurinkoinen, mukava ilma. Valokuvat eivät oikein onnistuneet (liikaa aurinkoa ja liian vilkkaasti liikkuvia kohteita...).

Pyöräilyä ja kekkostelua

Pyöräily Mimmin kanssa edistyy hienosti. Tai oikeastaan koko ajanhan se on juossut nätisti mutta ne vastaantulevat koirat... Koko ajan täytyy olla valmiudessa u-käännökseen. Aamuyön tunteina on paras hetki pyöräillä, kun muiden koirien kohtaamisen mahdollisuus on minimoitu. Silloin on myös mukavan viileätä. Mimmi kävi moikkaamassa myös Kekkosta.

Koukkuhäntäkalastusta

Ja mitäs meillä tänään tarttui saaliiksi uinti/kalastusreissulla?

Caroa ja Icoa tapaamassa

Pääsimme eilen tapaamaan Mimmin velipoikaa Caroa sekä blogin kautta tuttua Icoa. Hienoa vihdoin nähdä luonnossa koira, jonka elämää on seurannut vain tietokoneen välityksellä. Blogin kautta välittynyt mielikuva Icosta oli ihan oikea. Ico on hieno koira. Sokerina pohjalla oli myös tavata henkilö, joka on Icon blogin takana :D

Caron omistajineen olen tavannut kerran aikaisemminkin mutta hyvin kauan aikaa sitten, kun olin "kuokkimassa" pentutapaamisessa. Caro osoittautui myös ihanaksi tapaukseksi, vaikka mitäpä muuta Mimmin velipoika voisi ollakaan :D

'
Vauhdikas parivaljakko Ico ja Caro.


"Mä parhaat puoleni sulle näytän!"


Caro, Ico ja Doro ("Älkääs antako mun häiritä kuvaussessiota,
mä vaan äkkiä kuljen tästä ohi. Olin näkevinäni kepin tuolla päin.").


Sisarukset Mimmi, Caro ja Doro, joita
oli miltei mahdoton saada osumaan samaan
kuvaan (ainakin minun kännykkäkameralla).

Nestetasapaino

Mimmi on tietoinen, että helteellä riittävä nesteytys on tarpeen.

Uusi dummy - vesileikit kutsuvat

Bye bye dummy

Kävin hakemassa Mimmille Mustista ja Mirristä dummy-lelun vesileikkeihin. Testasimme sitä tänään ja lelu kyllä kiinnostikin Mimmiä siinä määrin, että se nouti sitä todella mielellään. Sitten sattui heittäjälle pieni arviointivirhe ja dummy lensi liian kauas eikä Mimmi uskaltanutkaan uida kehnolla uimataidollaan niin kauas sitä hakemaan. Siinä me rannalla sitten kaihoisasti katselimme, kun dummy ajelehti merelle päin. Maanantaina siis uuden hankintaan. Tai ehkäpä vahingosta viisastuneena hankimme niitä kymmenen :)


Sateessa. Pisaratkin näköjään tallentuivat
kuvaan.

Merihevonen

Kävimme taas uimassa ja Mimmillä on kyllä kovasti yritystä mukana mutta vielä ei uimatyyli ole paras mahdollinen. Se ui, kuin merihevonen eli pystyssä :D

Mortin ja Hessun kanssa metsälenkillä

Mimmi tapasi vanhat ystävänsä metsälenkin merkeissä. Täytyy todeta, että hienot olivat ulkoilumaastot, sekä visuaalisesti, että myös koirien juoksennella.


Kolmikko keitaalla.

Tiinua ja Woodya tapaamassa

Kävimme tapaamassa Tiinua ja Woodya. Mimmillä oli tänään vähän omanlaisensa asenne leikkimiseen. Sen mielestä toisen höykkyyttäminen ja alistaminen oli parasta leikkiä. Woody ilmiselvästi ja ymmärrettävästi tykkäsi kyttyrää ja loppujen lopuksi kaukaa kiersi moisen kyykyttäjän.


"Mokomakin hirvi! Jo on otsaa tulla MINUN pihaani terrorisoimaan!"


Woody ja Tiinu.

Juhannuskokko merellä

Juoksu/hiihtovyö

Äitini oli ostanut minulle ja Mimmille juoksu/hiihtovyön. Kävimme aamulenkillä testaamassa mokomaa ja hyvältä vaikutti. Tämän emännän juoksukunnon vuoksi vyö oli tällä kertaa 20 % juoksuvyö / 80 % kävelyvyö mutta kyllä se tästä :D

Kompastelu

Olen hieman ihmetellyt Mimmin kompastelua (enkä ole ainoa, joka asiaan on kiinnittänyt huomiota). Ihan, kuin sen etujalat eivät olisi ihan kunnossa. Aluksi tosin ajattelin, että se on vain vähän Hessu Hopo -tyylinen koheltaja ja koska oli talvi, ajattelin myös, että edellä mainitut asiat johtuivat lumesta ja jäästä. Viime aikoina olen ollut sitä mieltä, että sen liikkuminen olisi muka paljon parantunut. Kun Doro oli pääsiäisenä käymässä, totesin Mimmin olevan liikuntarajoitteinen siihen verrattuna mutta ajattelin silloinkin vain, että eiväthän kaikki koirat ole samanlaisia. Niinhän se tietysti onkin johonkin rajaan saakka. Nyt sitten, kun kävimme Helsingin reissulla villispäivillä, minunkin oli pakko todeta, että jotain mätää jaloissa on. Nyt näin eron muihin villakoiriin verrattuna selvästi ja Mimmin kasvattaja oli asiasta huolissaan myös. Mimmin liikkuminen poikkesi muista isovilloista täysin. Siskoni kameralle oli tallentunut alla oleva kuva ja minulle tulee suru puseroon sitä katsoessa:( Toinen mussukka niin innokkaasti juoksee mutta hupsis, miten jälleen kerran kävikään. Tuo sama efekti toistui tänään koirapuistossa liian monta kertaa. Sitten kun minulla on seuraava kesälomanpätkä, käytän Mimmin eläinlääkärissä tämä asian tiimoilta ja mahdollisesti kuvautan siltä lonkat ja kyynärät tai mitä eläinlääkäri sitten suositteleekaan. Toivon todella, että kyse ei ole esim. nivelrikosta tms. vaan jostain, joka menisi ahkeralla jalkojen käytöllä ohitse. Esimerkiksi tänään (tokoharjoitukset oli peruttu kaatosateen vuoksi ja meillä oli hyvin aikaa) kävimme saamamme ohjeen mukaisesti ravaamassa ylämäkiä eli ylös juosten ja alas kävellen. Sen jälkeen oli koirapuiston vuoro. Huoli on nyt kova karvakorvasta:(