Dysplasialausunto

Mimmin kyynär- ja lonkkalausunto saapui vihdoin ja viimein ja kärsivällinen (?) odotukseni palkittiin:

Lonkat ovat parasta A-luokkaa mutta kyynärät täysi nolla.  :D

Wuf!

Lonkka- ja kyynärkuvaus

Käytin Mimmin tänään lonkka- ja kyynärkuvauksessa. Mimmi rauhoitettiin ja se nukahtikin nopeasti. Heräämisen kanssa olikin toinen juttu. Kovasti olisi nukuttanut mutta vastaanotolla olevat muut koirat haukkuivat sen verran paljon, että eihän siinä voinut kovimmillakaan unenlahjoilla varustettu puudelineiti nukkua. Nyt sitten kotona jatketaan unia peiton alla, ettei tule vilu. Lääkäri arvioi kuvat ja kertoi lonkkien ja kyynärien olevan priimaa. Jännä nähdä, mikä virallinen lausunto tulee olemaan. Otatin samalla Mimmistä myös verinäytteen toimitettavaksi Hannes Lohen tutkimusryhmälle, koska haluan omalta osaltani tukea tämän välillä niin raivostuttavan mutta aina niin rakastettavan rodun geenitutkimusta. Toivottavasti moni muukin isovillakoiran omistaja tekisi samoin. Olisi hienoa, jos dna-näytteiden avulla saataisiin joskus kehitettyä testi esim. perinnöllisen kaihin kantajien, kaihiin sairastuneiden ja terveiden toteamiseksi. Mikäli oikein tulkitsin joulukuun 2011 näytemääriä, niin isovillakoirista ei ole, kuin 25 näytettä, kun taas toy- ja kääpiövillakoirista näytteitä on 217 ja keskikokoisistakin 135.

Toipilas.

Tervemenoa...

... nenäpunkit! Viikko on kulunut ensimmäisestä Stronghold-annoksesta ja oireet ovat olleet poissa jo monta päivää eli perjantaina laitoin lääkkeen ja maanantaina Mimmi oli jo täysin oireeton. Viikon päästä laitetaan toinen satsi ja kolmen viikon päästä kolmas ja viimeinen (tällä erää ainakin...).

Nenäpunkki?

Mimmi aloitti eilen päivänsä aivastelemalla. Iltapäivällä lähdimme lenkille kovan tuhinan ja niiskutuksen säestämänä ja välillä pärskäyteltiin oikein olan takaa. Edellä mainitut oireet ovat tänään kiitettävästi jatkuneet ja ulkona tulikin sitten lisämausteeksi lievähkön sorttinen reverse sneeze -kohtaus. Koska koirilla ei tunneta (ainakaan minun käsitykseni mukaan) varsinaista nuhaa tai "flunssaa", soitin eläinlääkärille ja pyysin puhelinreseptin Stronghold-kuuriin nenäpunkkien varalta. Sopisivat kyllä hyvin kuvioon moiset vihulaiset, kun tässä on kovasti koirapuistoja koluttu. Nyt jännityksellä sitten odottamaan, auttaako lääke vai onko edessä tutkimuksiin meno.

Yritin ottaa videolle ääntä, mitä Mimmi aivastelun ja pärkimisen lisäksi pitää lenkillä.

Silmätarkastus

Mimmi kävi tänään virallisessa silmätarkastuksessa, jonka suoritti Sari Jalomäki. Silmissä ei todettu mitään perinnöllistä vikaa mutta tarkastuksen yhteydessä todettiin sidekalvojen tulehdus, johon määrättin pitkäkestoinen tippakuuri ja kehoitus vaihtaa ruoka. Eläinlääkäri kertoi näin ärhäkän rakkulaisen tulehduksen Mimmin ikäisellä koiralla viittaavan suoraan yliherkkyyteen. Lisäksi hän epäili, että alakyynelkanavan aukot ovat puutteelliset tai silmät olivat tulehduksen vuoksi sen verran turvoksissa, ettei niitä pystynyt havaitsemaan. Nyt vain siis sopivan ruoan etsintään ja lääkitsemään tulehdus pois. Loppuhuomautuksena voisin mainita, että Mimmi on "pikkuisen" tuhdimpi, kuin edellisellä eläinlääkärireissulla ja painoi nyt kokonaiset 22 kg (eli +3 kg puolessa vuodessa). Tuntuu aika hurjalta tuo painonnousu mutta ei se liian tuhti ole vieläkään.

Korvapuuteri - kätevää

Kokeilin tänään ensimmäistä kertaa korvapuuteria apuna korvakarvojen nyppimisessä. Ja sehän toimi! Ostin kyseisen tuotteen ihan heräteostoksena ja olen ajatellut, että se on ihan turhanpäiväinen kotkotus koko tuote mutta ihan turhaan olin ennakkoluuloinen. Karvat irtoavat paljon helpommin sen avulla. Jospa Mimmi nyt kuulisi paremmin käskyni :D Ilman muutahan sen kausittainen kuurous käskyille on johtunut juuri siitä, että korvakäytävissä on ollut pöheikkö.


"Kepin hakemista, viihdettä parhaimmillaan!"


"Huh hellettä!"

Kompastelu

Olen hieman ihmetellyt Mimmin kompastelua (enkä ole ainoa, joka asiaan on kiinnittänyt huomiota). Ihan, kuin sen etujalat eivät olisi ihan kunnossa. Aluksi tosin ajattelin, että se on vain vähän Hessu Hopo -tyylinen koheltaja ja koska oli talvi, ajattelin myös, että edellä mainitut asiat johtuivat lumesta ja jäästä. Viime aikoina olen ollut sitä mieltä, että sen liikkuminen olisi muka paljon parantunut. Kun Doro oli pääsiäisenä käymässä, totesin Mimmin olevan liikuntarajoitteinen siihen verrattuna mutta ajattelin silloinkin vain, että eiväthän kaikki koirat ole samanlaisia. Niinhän se tietysti onkin johonkin rajaan saakka. Nyt sitten, kun kävimme Helsingin reissulla villispäivillä, minunkin oli pakko todeta, että jotain mätää jaloissa on. Nyt näin eron muihin villakoiriin verrattuna selvästi ja Mimmin kasvattaja oli asiasta huolissaan myös. Mimmin liikkuminen poikkesi muista isovilloista täysin. Siskoni kameralle oli tallentunut alla oleva kuva ja minulle tulee suru puseroon sitä katsoessa:( Toinen mussukka niin innokkaasti juoksee mutta hupsis, miten jälleen kerran kävikään. Tuo sama efekti toistui tänään koirapuistossa liian monta kertaa. Sitten kun minulla on seuraava kesälomanpätkä, käytän Mimmin eläinlääkärissä tämä asian tiimoilta ja mahdollisesti kuvautan siltä lonkat ja kyynärät tai mitä eläinlääkäri sitten suositteleekaan. Toivon todella, että kyse ei ole esim. nivelrikosta tms. vaan jostain, joka menisi ahkeralla jalkojen käytöllä ohitse. Esimerkiksi tänään (tokoharjoitukset oli peruttu kaatosateen vuoksi ja meillä oli hyvin aikaa) kävimme saamamme ohjeen mukaisesti ravaamassa ylämäkiä eli ylös juosten ja alas kävellen. Sen jälkeen oli koirapuiston vuoro. Huoli on nyt kova karvakorvasta:(

Ripuli

Mimmillä alkoi eilen ripuli, eikä nyt puhuta mistään vähän vatsa löysällä -tyylin ripulista. Koiraparan ei tarvitse edes kyykistyä tarpeilleen vaan tavaraa tulee vaakatasossa sen kävellessä. Yöllä heräsin kaksi kertaa "karhunsyleilyyn", kun Mimmi sillä tavoin kertoi, että nyt olisi päästävä ulos. Soitin tänään eläinlääkärille ja sovimme, että haen Canicur-tabletteja apteekista ja huolehdin, että koira saa tarpeeksi nestettä. Näillä mennään pari päivää ja jos ei kunto kummene, niin sitten käydään lääkärin katsastettavana. Mietityttää vain kovasti, että mikä tämän aiheutti. En ole huomannut sen syövän ulkona maasta mitään, eikä se ole kotonakaan saanut mitään erikoista syötäväksi. Toivottavasti paranee pian.

Rokotuksella

Mimmi kävi jälleen eläinlääkärillä. Se punnittiin (painoa oli tasan 19 kg) ja sitten laitettiin 4-rokote sekä rabies. Koiruus ei ollut moksiskaan tapahtumasta vaan mussutti tyytyväisenä eläinlääkärin antamia nameja molempien piikitysten ajan. Silmät olivat todella ärtyneet ja tulehtuneet todennäköisesti runsaasta katupölystä johtuen ja lääkäri antoikin mukaan Fucithalmic-silmätippoja.


Mimmi on läpivetoinen, koska silmiin laitettu vihreä
aine tuli joutuin nenästä ulos.

Matokuuri

Mimmi sai tänään matokuurin, koska se pitäisi käyttää rokotuksella ihan lähiaikoina. 40 senttiä Canexin oraalipastaa juuston kera hurahti loppasuun kurkusta alas niin nopsakkaa, että helposti olisi voinut luulla sen syövän jotakin huomattavasti herkullisempaa, kuin matolääkettä. Mutta makuasioistahan ei voi kiistellä.

Silmätulehdus

Nyt kun pissatulehduksesta selvittiin kunnialla, annoimme vuoron silmätulehdukselle. Eläinlääkäri määräsi salvaa, jota laitetaan 3 kertaa päivässä viikon ajan. Mielessäni käväisi, että ylireagoinko minä Mimmin oireisiin ja kysyinkin sitten lääkäriltä, että olisiko tulehdus voinut mennä itsestään ohi pelkällä putsauksella niin vastaus oli, että ei olisi. Silloin, kun silmä rähmii mutta rähmä on vielä harmahtavaa, voi putsaus riittää mutta sitten, kun erite on jo kellertävää tai vihertävää (kuten Mimmin tapauksessa oli), on silmässä jo bakteeri jylläämässä ja se vaatii lääkityksen.

Kontrollinäyte eläinlääkärille

Vein tänään kontrollinäytteen Mimmin virtsasta tutkittavaksi ja tulos oli puhdas. Ei ollut enää verta eikä muutakaan asiaankuulumatonta seassa. Tosin antibiootin aiheuttamia kiteitä oli, mutta niiden kerrottiin poistuvan, kunhan lääkekuuri loppuu. Nyt vain toivotaan, ettei tulehdus uusiudu.

Mimmi astuu Fidon suuriin saappaisiin

In English

3.1.2011 koiraton, tylsä ja laiskanpulskea elämänvaiheeni päättyi, kun suloisista suloisin isovillakoira Mimmi tuli koeajalle. Tarkoituksena oli siis ensin selvittää, kuinka yhteiselomme lähtisi sujumaan, puolin ja toisin.


Ensimmäisenä iltana/The first evening (3.1.2011).

Alkuun Mimmi kärsi kovasti eroahdistuksesta. Minun ei tarvinut, kuin selkäni kääntää, niin jo alkoi paniikinomainen läähätys. Sitten jos vielä erehdyin menemään ovesta ulos, alkoi korvia hivelevä konsertti. Jos vielä uskalsin viipyä oven ulkopuolella liian monta minuuttia, oli protestipissat käyty oven eteen liruuttamassa. Kovalla harjoituksella ja DAP-haihduttimella tilanne on tällä hetkellä onnellisesti se, että voin käydä huoleti töissä ja Mimmi pärjää sen ajan yksin kotona (koputan puuta tässä vaiheessa:))

Fidon jälkeen on outoa, mutta käsittämättömän upeaa, käsitellä koiraa, joka ANTAA käsitellä itseään ja vieläpä pitää siitä eikä suhtaudu joka asiaan niin negatiivisella asenteella, kuin Fido-papparainen teki. Tähän on helppo tottua:)



Mimmi juuri pestynä (ja hyväntuoksuisena :)) 29.1.2011.

6.2.2011 teimme paperit omistajanmuutoksesta ja Mimmistä tuli vihdoin oma ulkoiluttajani. Olen asiasta vieläkin aivan onnesta soikeana vaikkakin innostustani aluksi hieman vaimensi se, että Mimmi alkoi virtsaamaan verta (kuva 1 alla). Minä luonnollisestikin aurinkoisella, pohjois-pohjanmaalaisella mentaliteetillani ajattelin heti pahimpia vaihtoehtoja; kasvaimia (pahalaatuisia sellaisia), munuaisvikaa ym. mieltä ylentäviä mahdollisuuksia. Tänään (ti 8.2). kävimme lääkärissä ja onneksi kyseessä oli "vain" kiteinen virtsatietulehdus, eikä virtsa- tai munuaiskiviä löytynyt. En voisi olla helpottuneempi ja tyytyväisempi. Mimmistä otettiin myös verikoe, eikä koira ollut kummissaan ollenkaan, katseli vain uteliaana eläinlääkärin työskentelyä. Vain laastari (kuva 2 alla) tuntui hieman häiritsevän elämää. Nyt Mimmi on sitten 2 viikon sulfa-kuurilla ja toivotaan, että lääke tehoaa.

Kuva 1.


Kuva 2.

Näin siis koiraneitokainen nimeltään Mimmi tuli täyttämään Fidon suuret saappaat ja onnistuu siinä varmasti hienosti. Päivi joutui tekemään vaikean päätöksen luopuessaan Mimmistä mutta minä lupaan huolehtia Mimmistä hyvin ja tiedän, että Mimmikin huolehtii minusta ja eritoten siitä, että saan riittävästi liikuntaa ja erinäisiä aktiviteetteja:)