Sakset sanoi niks naks

Villakoirakerhon syysretkellä näkyi niin siististi leikattuja villakoiria että omatuntoni alkoi jälleen kerran kolkuttamaan, kun katsoin omaa metsäläistäni. Näin ollen pyhitin sunnuntain Mimmin turkille ja vein sen heti aamulla suihkuun. Mustan veden valuessa viemäriin, mietin hetken tosissani, että voiko koirasta lähteä väriä... Suhteellisen musta se onneksi oli kuitenkin vielä suihkun jälkeenkin.

Seuraavaksi ruokapöytäni muuttui trimmauspöydäksi. Hiki valui, kun föönin säestämänä karstasin turkkia suoraksi. Niin se vain tiukka aikomus "Minähän en lopeta, ennen kuin turkki on kauttaaltaan kuiva!" unohtui jälleen kerran, kun voimat loppuivat ja paidan olisi voinut vääntää kuivaksi.

Fööni vaihtui saksiin, joilla amatöörin ottein aloin lyhentämään karvaa oikein ronskilla otteella. Välillä iski tuttu, jokakertainen epätoivo "En ikinä saa tätä leikattua loppuun, puolet jää leikkaamatta, en näe mitään, aurinko paistaa silmiin ja jos kaihtimet laittaa kiinni, palanut lamppu ei paljoa valaise..." Loppu hyvin, kaikki hyvin, vaikkakin konetyöt jätin myöhemmäksi. Ei jälki tasainen ole, ei sinnepäinkään mutta kyllä se taas minulle kelpaa ja sehän riittää. Ja kelpasi se myös seehveri-sedälle koirapuistossa, koska hän kysyi, että onko tuo oikein näyttelykoira, kun on niin hienona. Meinasi vähän hymyilyttää:D

Trimmausharjoitus

Leikkasin Mimmin tänään lyhyeen karvaan. Minulla on Tiinalta lainassa hyvät trimmaussakset ja päätin kokeilla, kestäisivätkö hermot (sekä koiran, että minun) leikata saksilla koko pinta-ala. Eihän tämä kärsivällisyys mitään maailmanhuippua ole ja niinhän siinä kävi, että pesin Mimmin huolellisesti (tässä vaiheessa vielä oli malttia hyvin jäljellä), sitten aloin föönaamaan (kärsivällisyys petti (eihän tämä karva kuivu IKINÄ) ja fööni myös (käry kävi)). Karstasin ja sain föönillä puhallettua enimmät vedet pois ja aloin saksia (muistaakseni olen ollut trimmauskurssilla viimeksi 12-vuotiaana eli en ihan eilen). Tarkoituksena oli siis leikata karva n. 1-2 cm pituiseksi, mikä kyllä toteutuikin aika hyvin mutta kaunis ajatukseni jättää hienot pallukat joka jalkaan ei oikein onnistunut. Takajaloissa pallukat ovat ikään kuin lahkeet ja etujaloissa epämääräiset möykyt, joista toinen alkaa ylempää, kuin toinen. Mutta ei voi kauhalla ammentaa, kuin on lusikalla annettu. Tähän lopputulokseen on siis tyytyminen :D


Mimmi, anna emännällesi pallukat anteeksi,
hän ei ilmiselvästi tiennyt, mitä teki :D


The Kirahvi. Mimmi ei ollutkaan niin lyhytkaulainen,
kuin miltä se pitkässä karvassaan ja lättähattulookissaan
vaikutti.

Korvapuuteri - kätevää

Kokeilin tänään ensimmäistä kertaa korvapuuteria apuna korvakarvojen nyppimisessä. Ja sehän toimi! Ostin kyseisen tuotteen ihan heräteostoksena ja olen ajatellut, että se on ihan turhanpäiväinen kotkotus koko tuote mutta ihan turhaan olin ennakkoluuloinen. Karvat irtoavat paljon helpommin sen avulla. Jospa Mimmi nyt kuulisi paremmin käskyni :D Ilman muutahan sen kausittainen kuurous käskyille on johtunut juuri siitä, että korvakäytävissä on ollut pöheikkö.


"Kepin hakemista, viihdettä parhaimmillaan!"


"Huh hellettä!"

Pesupäivä ja uuden shampoon testaus

Tänään oli pesupäivä. Voin tunnustaa, että edellisestä kerrasta ON vierähtänyt aikaa. Olin vielä eilen sitä mieltä, että kyllähän minä Mimmin viime kuussa pesin mutta nyt kun tarkemmin asiaa ajattelin, en menisi vannomaan. Se saattoi olla huhtikuutakin. Hyi itseäni. No, nyt on ripittäydytty julkisesti ja sohvalla makaa puhdas hyväntuoksuinen koira.

Ostin viikonloppuna Isle of dogs N°18 -shampoon (mustille, tumman maksan tai mahonginvärisille turkeille), kun Mimmi näytti niin kovin auringon haalistamalta Tiinun ja Woodyn rinnalla. Laimensin shampoon valmiiksi sekoituspulloon ja sitten alkoi läträäminen. Shampoo ei ollut kovin vaahtoutuvaa (ainakaan laimennettuna) mutta täytyy sanoa, että puhdas ja ihanan tuoksuinen lopputulos saavutettiin eikä shampoon musteenomainen ulkonäkökään ensijärkytyksen jälkeen häirinnyt. Tykkäsin kovasti :D

En tiedä kuvittelenko, mutta minusta tuntuu, että Mimmin turkki hylkii kaikkia shampoita. Ja vettä. Vesi valuu, kuin hanhen selästä. Muistaakseni Fidon turkki käyttäytyi eri tavalla veden kanssa, tosin olihan se paljon harvempi, kuin Mimmin.


Koita nyt sitten tästä pyllistelijästä ottaa
kuvaa :D


Tai tästä koipeliinista :D



Ilman salamaa sisätiloissa -kuva. "Onneksi" kuvasta
kuitenkin erottaa, että saksilla olisi töitä tässä
perunapellossa :D

Mutakylpijä

Lähdimme tänään lenkille ja tarkoituksena oli poiketa Mustiin ja Mirriin ostamaan jotain kivaa, vaikkapa valjaat, ja vieläpä oikeaoppisesti sillä tavoin, että kerrankin olisi koira mukana niitä sovittamassa. Yleensä tulee ostettua sika säkissä. Mimmi päätti kuitenkin matkalla ottaa vähän mutakylpyjä, joten valjaat jäivät sovittamatta ja sitä myöten myös ostamatta. Ehkä sitten ensi kerralla. Kaiken kruunasi se, että pesin Mimmin eilen perusteellisesti. Tänään tuli sitten sillekin puuhalle ilmainen uusinta. Kuva ei tee oikeutta mutakylpijälle, koska enin mutavelli on jo valunut pois.

Tursake

Kummasti se villakoiran karva ehtii kuukaudessa kasvaa. Alla kuvat ennen ja jälkeen ajelun.


Kaikkien tursakkeiden äiti.


Pehkon alta paljastuivat mm. sievät
silmät.

Pesupäivä

Tänään meillä oli pesupäivä ja Mimmi on ehkä maailman kärsivällisin ja paras föönattava. Minä sen sijaan en ole maailman kärsivällisin ja paras föönaaja...

Mimmi astuu Fidon suuriin saappaisiin

In English

3.1.2011 koiraton, tylsä ja laiskanpulskea elämänvaiheeni päättyi, kun suloisista suloisin isovillakoira Mimmi tuli koeajalle. Tarkoituksena oli siis ensin selvittää, kuinka yhteiselomme lähtisi sujumaan, puolin ja toisin.


Ensimmäisenä iltana/The first evening (3.1.2011).

Alkuun Mimmi kärsi kovasti eroahdistuksesta. Minun ei tarvinut, kuin selkäni kääntää, niin jo alkoi paniikinomainen läähätys. Sitten jos vielä erehdyin menemään ovesta ulos, alkoi korvia hivelevä konsertti. Jos vielä uskalsin viipyä oven ulkopuolella liian monta minuuttia, oli protestipissat käyty oven eteen liruuttamassa. Kovalla harjoituksella ja DAP-haihduttimella tilanne on tällä hetkellä onnellisesti se, että voin käydä huoleti töissä ja Mimmi pärjää sen ajan yksin kotona (koputan puuta tässä vaiheessa:))

Fidon jälkeen on outoa, mutta käsittämättömän upeaa, käsitellä koiraa, joka ANTAA käsitellä itseään ja vieläpä pitää siitä eikä suhtaudu joka asiaan niin negatiivisella asenteella, kuin Fido-papparainen teki. Tähän on helppo tottua:)



Mimmi juuri pestynä (ja hyväntuoksuisena :)) 29.1.2011.

6.2.2011 teimme paperit omistajanmuutoksesta ja Mimmistä tuli vihdoin oma ulkoiluttajani. Olen asiasta vieläkin aivan onnesta soikeana vaikkakin innostustani aluksi hieman vaimensi se, että Mimmi alkoi virtsaamaan verta (kuva 1 alla). Minä luonnollisestikin aurinkoisella, pohjois-pohjanmaalaisella mentaliteetillani ajattelin heti pahimpia vaihtoehtoja; kasvaimia (pahalaatuisia sellaisia), munuaisvikaa ym. mieltä ylentäviä mahdollisuuksia. Tänään (ti 8.2). kävimme lääkärissä ja onneksi kyseessä oli "vain" kiteinen virtsatietulehdus, eikä virtsa- tai munuaiskiviä löytynyt. En voisi olla helpottuneempi ja tyytyväisempi. Mimmistä otettiin myös verikoe, eikä koira ollut kummissaan ollenkaan, katseli vain uteliaana eläinlääkärin työskentelyä. Vain laastari (kuva 2 alla) tuntui hieman häiritsevän elämää. Nyt Mimmi on sitten 2 viikon sulfa-kuurilla ja toivotaan, että lääke tehoaa.

Kuva 1.


Kuva 2.

Näin siis koiraneitokainen nimeltään Mimmi tuli täyttämään Fidon suuret saappaat ja onnistuu siinä varmasti hienosti. Päivi joutui tekemään vaikean päätöksen luopuessaan Mimmistä mutta minä lupaan huolehtia Mimmistä hyvin ja tiedän, että Mimmikin huolehtii minusta ja eritoten siitä, että saan riittävästi liikuntaa ja erinäisiä aktiviteetteja:)