Kun emäntiä laiskottaa...

... voivat reippaat villisneidit lenkkeillä myös keskenään :D Tytöillä oli sukka, josta kumpikaan ei halunnut luopua toisen hyväksi. Niin ne sitten sukasta tiukasti kiinni pitäen juoksentelivat ympäri kenttää.

Kauan "kadoksissa" ollut sisko

Mimmi ja Doro tapasivat toisensa tänään ensi kertaa sen jälkeen, kun olivat lähteneet kasvattajan luota uusiin koteihin. Etukäteen vähän jännitti, kuinka sisarukset tulisivat toimeen keskenään, samanikäisiä narttuja kun ovat. Menin koirapuistoon Mimmin kanssa odottelemaan Doroa, koska halusimme, että koirat tapaisivat puolueettomalla maaperällä. Koirat käyttäytyivät, kuin eivät olisi toisilleen outoja olleetkaan.

Olen päivän aikana tehnyt muutamia huomioita. Mimmi on luuviulu Doroon verrattuna (vaikka syö kuin hevonen), Doro on yltiösosiaalinen pusukone, kun taas Mimmi on paremminkin omissa oloissaan viihtyvä jurottaja. Totesin myös, että Doro ei suotta ole voittanut juoksukilpailusta pokaalia. Mimmi ei pärjää sille nopeudessa alkuunkaan. Siskokset ovat kovin erilaisia persoonia mutta toisaalta niissä on hyvin paljon samaakin. Parasta on, että kaikessa erilaisuudessaankin ne ovat molemmat aivan loistavia tyyppejä.


"Mitäs me siskokset!"


"Pikkuisen kuraista hommaa mutta eihän tässä
mitään hienohelmoja olla!"


Jotain samaa niiden olemuksessa on...

Matokuuri

Mimmi sai tänään matokuurin, koska se pitäisi käyttää rokotuksella ihan lähiaikoina. 40 senttiä Canexin oraalipastaa juuston kera hurahti loppasuun kurkusta alas niin nopsakkaa, että helposti olisi voinut luulla sen syövän jotakin huomattavasti herkullisempaa, kuin matolääkettä. Mutta makuasioistahan ei voi kiistellä.