Villakoiratapaaminen Pukinmäessä

Kävimme jälleen Närepuiston koira-aitauksessa tapaamassa tuttuja. Parhaimmillaan paikalla oli 7 isovillakoiraa.

Mimmi ja uusi tuttavuus Martta.

Doro, Caro ja Mimmi. Eikö vain jotenkin tunnistakin sisaruksiksi? :D

Mimmi, Caro, Martta ja Doro.

Pieni Sysi Caron syynissä.

Doro ja Mimmi. Mimmi on joka toisessa kuvassa tämän näköinen. HiRRWEESTI sanottavaa oli taas. Korvatulpat seuraavalla kerralla mukaan.

Martta, Rio, Ico ja Caro. Pojat oikein yksissä tuumin päättivät piirittää tyttöstä.

Rio ja kiukkuisen mimmiakkasen jäätävän hyytävä katse.

Vilskettä Närepuiston koira-aitauksessa

Pukinmäen koirapuistossa oli tänään varsinainen villakoirainvaasio. Paikalla olivat Mimmin ja Doron lisäksi Ico ja Rio, uusi tuttavuus Gigi sekä Mimmin velipoika Caro ja sokerina pohjalla Frodo, Mimmin isä, joka on pian 13-vuotias herrasmies. Frodo on vieläkin komea ja kerrassaan ihana luonne, jonka Mimmi on onneksi verenperintönä saanut. Kiitos Eija, kun toit Frodonkin puistoon. Minä olen niin odottanut, että tapaisin sen.

Pojilla oli hurja vauhti päällä. Välillä hirvitti, että stoppaako vauhti ennen aitaa mutta hyvin oli kropat hallinnassa ja tilannetaju kohdallaan kaikilla.

Tytöillä meno oli vähän rauhallisempaa mutta hyvin niilläkin tuntui aika kuluvan puuhastellessaan omia juttujaan ja keppejä kilpaa syödessä.

Pientä sydämentykytystä minulle aiheuttivat paikalla olleet kääpiövillakoirat mutta tällä kertaa meni ihan hyvin. Mimmillä oli yksi hyökkäysyritys mutta se jäi onneksi tällä kertaa siihen syvällisen keskustelumme jälkeen.

Heinin blogissa on hienoja kuvia tästä tapaamisesta: 

Sisarukset Doro, Mimmi ja Caro sekä isäpappa Frodo.

Ico, Rio ja Caro.

Ico ja Gigi.

Huomatkaa, kuinka oikeassa ylälaidassa keskustellaan :D

Aprikoosi(kääpiö?)villakoirat.

Hakotaurin koirapuistossa

Mimmi (oikealla): "Meille, teille vai eriteille? Woody (vasemmalla): "Valitsen viimeisen vaihtoehdon."(Pohjustuksena sen verran, että Mimmi päätti jälleen alistaa Woodya. Sama tapahtui viime kesänä, kun edellisen kerran tapasivat. En ihan ymmärrä sen käytöstä mutta tutkimattomia ovat puudelien aivoitukset.)

Labbisten invaasio. Suomalaisten suosikkirotu oli hyvin edustettuna.

Tiinu löysi kokoistansa seuraa ja ystävällinen Lulu kuvassa keskellä.

Tytöt.

Joulu vietetty ja paluu arkeen edessä

Doro oli sukuloimassa Raahessa jouluna ja aina se jaksaa vain ihmetyttää uudelleen ja uudelleen, kuinka täydellisesti näillä sisaruksilla kemiat pelaa yhteen. Kävin juuri Mimmin kanssa viemässä Doron ja Tiinan juna-asemalle ja voi mikä itku siitä seurasi, kun Doro nousi junaan ja Mimmi joutui jäämään asemalle. Ei auttanut, vaikka kuinka koitin sille selittää, että kohta menemme vastavierailulle Helsinkiin. Ei kuunnellut ollenkaan, itki (haukkui kurkku suorana...) vain ja nyt se poloinen makaa masentuneen näköisenä lattialla ja murjottaa.

Keppileikkejä.

Nenäpunkki?

Mimmi aloitti eilen päivänsä aivastelemalla. Iltapäivällä lähdimme lenkille kovan tuhinan ja niiskutuksen säestämänä ja välillä pärskäyteltiin oikein olan takaa. Edellä mainitut oireet ovat tänään kiitettävästi jatkuneet ja ulkona tulikin sitten lisämausteeksi lievähkön sorttinen reverse sneeze -kohtaus. Koska koirilla ei tunneta (ainakaan minun käsitykseni mukaan) varsinaista nuhaa tai "flunssaa", soitin eläinlääkärille ja pyysin puhelinreseptin Stronghold-kuuriin nenäpunkkien varalta. Sopisivat kyllä hyvin kuvioon moiset vihulaiset, kun tässä on kovasti koirapuistoja koluttu. Nyt jännityksellä sitten odottamaan, auttaako lääke vai onko edessä tutkimuksiin meno.

Yritin ottaa videolle ääntä, mitä Mimmi aivastelun ja pärkimisen lisäksi pitää lenkillä.

Kiharakarvainen koirankakkapointteri

Mimmi oli tänään avuksi koirapuistossa osoittamalla koiranomistajille mihin heidän koiransa olivat kakkineet ja näin ollen helpotti hakuprosessia eivätkä kakat joutuneet hukkaan vaan päätyivät roskikseen. Mimmi on siis löytänyt hohdokkaan kutsumuksensa.


Tuplaselätys.


Terrierin raivolla selätetty puudeli.


Mimmi ja itäsiperianlaika.


Painiharjoitukset jatkuvat.

Caroa ja Icoa tapaamassa

Pääsimme eilen tapaamaan Mimmin velipoikaa Caroa sekä blogin kautta tuttua Icoa. Hienoa vihdoin nähdä luonnossa koira, jonka elämää on seurannut vain tietokoneen välityksellä. Blogin kautta välittynyt mielikuva Icosta oli ihan oikea. Ico on hieno koira. Sokerina pohjalla oli myös tavata henkilö, joka on Icon blogin takana :D

Caron omistajineen olen tavannut kerran aikaisemminkin mutta hyvin kauan aikaa sitten, kun olin "kuokkimassa" pentutapaamisessa. Caro osoittautui myös ihanaksi tapaukseksi, vaikka mitäpä muuta Mimmin velipoika voisi ollakaan :D

'
Vauhdikas parivaljakko Ico ja Caro.


"Mä parhaat puoleni sulle näytän!"


Caro, Ico ja Doro ("Älkääs antako mun häiritä kuvaussessiota,
mä vaan äkkiä kuljen tästä ohi. Olin näkevinäni kepin tuolla päin.").


Sisarukset Mimmi, Caro ja Doro, joita
oli miltei mahdoton saada osumaan samaan
kuvaan (ainakin minun kännykkäkameralla).

Love is in the air

Mimmi kohtasi Hakin, tuon periksi antamattoman kosijan :D Ja kyllä sitä painittiinkin.


"Menetkös siitä! En ole mikään helppo nakki!"


"Hei beibe, pysy edes hetki paikoillaan,
niin jutellaan (pussaillaan)."


"Alakko nää mua?" - "No saatan mää vaikka vähä alakaa."

Koirakoulussa

Aloitimme tänään tokon alkeiskurssin Oulun Koirakoulussa. Etukäteen jännitin todella, että tuleeko meidän (saati muiden kurssilaisten) "opiskelusta" yhtään mitään, kun tiesin, että Mimmi varmasti haukkua louskuttaisi koko ajan. Ei se kuitenkaan ihan niin kamalaa ollut, kuin etukäteen pelkäsin. Kyllä se haukkui mutta paljon vähemmän, kuin olin olettanut. Keskittyä se ei kyllä jaksanut yhtään enkä minä saanut siihen oikein kontaktia (liekö ollut liian huonoja nameja mukana, ensi kerralla otetaan lenkkimakkaraa :)) mutta tästä on hyvä ponnistaa ylöspäin. Lisäksi tuntui, että se piti silmällä, kuinka lujasti pidin remmistä kiinni ja teki yhtäkkisiä syöksyjä toiveikkaan näköisenä, josko irti pääsisi. Mutta nyt meillä alkaa ahkera kotiharjoittelu ja avainsana on katsekontakti. Koulutuksen jälkeen käytin Mimmiä koirapuistossa juoksemassa mutta oli niin kuuma, että meininki oli aika väsynyttä, jopa Mimmillä. Mimmi sai kuitenkin ihanan pienen ihailijan, joka seurasi sitä uskollisesti ympäri puistoa.

Match Show

Kävimme tänään Oulu seudun Hovawarttien järjestämässä match show'ssa herättämässä pahennusta. Mimmi oli mukana katsojan roolissa harjoittelemassa. Neitokaisesta lähti ääntä pienen kylän verran ja minulle tuli kumma tunne, että meitä katsottiin välillä murhaavasti. Tiedättehän, yksi aloittaa haukkumisen ja muut jatkavat ja Mimmi toimi loistavasti aloittajana. Välillä kävimmekin jäähyllä kävelemässä vähän kauempana ja sitten kun kuumakalle oli vähän jäähtynyt, palasimme takaisin pääkallonpaikalle.


Kiinanharjakoira Minni oli myös katsojana.


Kiinanharjakoira/cottonmix Nemo,
katsojan osassa sekin.

Mätsärin jälkeen veimme koirat puistoon juoksemaan. Pienten koirien aitauksessa oli kaksi yorkshirenterrieriä ja ne erityisesti veivät Mimmin huomion, kun olivat aidan toisella puolella. Isojen puolellakin olisi kavereita riittänyt, isoja ja pieniä, mutta aidan takana ruoho oli jälleen kerran vihreämpää.


" Hei pikkukaverit siellä aidan takana, tulkaas
tälle puolelle, täällä on lunkia sakkia!"


Korvat paljastavat.


Virtahepo-leikki. Mutakylpy kaunistaa mutta omistaja
saattoi olla eri mieltä:)

Kaiken kaikkiaan takana oikein kiva päivä ja nyt vieressäni makaa reporankana kovin väsynyt koiruli.

Pitkästä aikaa koirapuistossa

Mimmi pääsi tänään irti juoksemaan ensimmäistä kertaa juoksun alkamisen jälkeen. Ei ollut koirakavereita mutta ei se tuntunut niitä kaipaavankaan vaan juoksi itsekseen puistoa ympäri, haki välillä lelua ja hyvin tarkkaan tutki ja nuuskutti, ketä koirapuistossa oli käynyt.





Puisto oli täynnä ikäviä kuoppia ja kyllähän Mimmi yhdesti kuoppaan juoksi niin, että ympäri meni mutta ei kuitenkaan loukannut itseään. Jotakin uuttakin oli ilmestynyt, nimittäin ilmoitustaulut sekä koirapuiston käyttäytymissäännöt.

Kauan "kadoksissa" ollut sisko

Mimmi ja Doro tapasivat toisensa tänään ensi kertaa sen jälkeen, kun olivat lähteneet kasvattajan luota uusiin koteihin. Etukäteen vähän jännitti, kuinka sisarukset tulisivat toimeen keskenään, samanikäisiä narttuja kun ovat. Menin koirapuistoon Mimmin kanssa odottelemaan Doroa, koska halusimme, että koirat tapaisivat puolueettomalla maaperällä. Koirat käyttäytyivät, kuin eivät olisi toisilleen outoja olleetkaan.

Olen päivän aikana tehnyt muutamia huomioita. Mimmi on luuviulu Doroon verrattuna (vaikka syö kuin hevonen), Doro on yltiösosiaalinen pusukone, kun taas Mimmi on paremminkin omissa oloissaan viihtyvä jurottaja. Totesin myös, että Doro ei suotta ole voittanut juoksukilpailusta pokaalia. Mimmi ei pärjää sille nopeudessa alkuunkaan. Siskokset ovat kovin erilaisia persoonia mutta toisaalta niissä on hyvin paljon samaakin. Parasta on, että kaikessa erilaisuudessaankin ne ovat molemmat aivan loistavia tyyppejä.


"Mitäs me siskokset!"


"Pikkuisen kuraista hommaa mutta eihän tässä
mitään hienohelmoja olla!"


Jotain samaa niiden olemuksessa on...

Villakoiratapaaminen

Kävimme tänään koirapuistossa, jossa oli Oulun villakoirakerhon sivuilla olevien tietojen mukaan villakoiratapaaminen. Paikalle tuli muutamia villakoiria mutta Mimmi oli ainoa isovillakoira. Lisäksi puistossa oli myös muita koiria. Hauskaa oli ja vauhtia piisasi mutta totesin jälleen kerran, että vaikka aina puhutaan räksyttävistä pikkuvillakoirista niin kyllä se oli Mimmi, joka paikalla olevista villakoirista räksytti kurkku suorana. Lähinnä koko ajan.

Yksin koirapuistossa

Koirapuistossa voi olla ihan hauskaa yksinkin. Ainakin, jos on pallo mukana.

Mietiskelyä

Koirapuistossamme käy nuori amerikanstaffi. Sen tyyli leikkiä on raju. On taklauksia ja jyräämisiä ja siinä koirassa on voimaa, kuin pienessä kylässä nuoresta iästä huolimatta. Koiralla on myös tapana vaania matalana ja sitten kiihdyttää täyteen vauhtiin ja suoraan Mimmiä päin. Mietinkin, että onko tämä hyökkäysasennossa vaaniminen alkua sille, että kohta se mahdollisesti hyökkää ihan muissa, kuin leikkiaikeissa. Sen katse on luotuna Mimmiin vähän turhan intensiivisesti ja haastavasti. Näin siis ihmisen näkökulmasta katsottuna.

Olenkohan siis turhan varovainen ja neuroottinen, kun pohdin, että olisiko parempi, etten veisi enää Mimmiä koirapuistoon samaan aikaan. Mitään pahaahan ei siis ole tapahtunut ja koira on todella kiva. Ehkä tämän tyyppisten koirien maine on muokannut ajatusmaailmaani niin, että olen hieman varautunut rotua kohtaan "koirapuistokoirana", enkä nyt tiedä, onko se kovin hyvä asia. Amstaffin nopeus, ketteryys, voima ja leuat saavat kyllä kunnioitukseni mutta kun ne leuat loksahtelivat Mimmin kurkun lähettyvillä, niin tulee väkiselläkin tunne, että pitäisiköhän niitä leukoja kunnioittaa vähän kauempaa. Terve varovaisuus ei kai ole huono asia, eihän? Vai menikö tämä sittenkin neuroottisuuden puolelle... En kuitenkaan haluaisi lokeroida koiria rodun perusteella.

Koirapuistokivaa

Raahen koirapuistossa oli tänään pari kivaa kaveria; beagle Jami ja pikkuruinen Nelli (perhoskoira/laivakoira/tiibetinspanieli).

Hyvännäköinen koira

Koirapuistossa tänään kuultua: Onpa hyvännäköinen koira! Mikä terrieri se on? :)

Loistolaukauksia koirapuistossa

Mimmi sai tänään uuden ystävän, Remuksen. Remus on 10 kk:n ikäinen massiivinen nuorimies, puoleksi valkoinenpaimenkoira ja puoleksi rottweiler ja varsin valloittava persoona. Yhteinen sävel löytyi koirilla heti ja sitten mentiin eikä meinattu. Remuksen omistaja kutsui koiria hyvin kuvaavasti balettitanssijaksi ja veturiksi. Remus olisi juostessaan kyennyt jyräämään alleen kaiken eteen tulevan ja Mimmi hypähteli ja pyörähteli ketterästi, kuin mikäkin balleriina.

Alla aivan "loistavia" otoksia kamerakännykällä.

Veturi ja balettitanssija tekotaiteellisen
sumeassa kuvassa.

Kuvattavat eivät (yllättävää kyllä) ihan ehtineet
tästä kuvasta pois. Aika monesta tosin ehtivät,
koska kymmenkunta kuvaa olin lahjakkaasti
ottanut pelkästään sinertävästä koirapuistosta.

Tässä mennäänkin sitten vauhtiviivojen kera.