Halliharjoitukset (osa II)

Kts. Halliharjoitukset (osa I)... Lisänä edelliseen vain, että tällä kertaa Mimmi ylitti A-esteen tuhat ja sata kertaa (yritin saada energiapommia purettua...), hyppäsi aitaesteitä, meni suuna päänä keinuesteen sekä rymisteli puomia pitkin edestakaisin tuskin edes tajuten, missä käveli. Miten minä saan siihen kontaktin, siinäpä kysymys, johon olen kyllä saanut neuvoja mutta mikään niistä ei tehoa, kun tilanne on se, että paikalla on muita koiria ja Mimmi on kiinni. Nyt illalla harjoiteltiin toko-liikkeitä kotona ja se tekee ne täydellisesti sekä myös katsoo minua ja kuuntelee minua.

Halliharjoitukset (osa I)

Olimme tänään Oulun koirakerhon hallilla harjoittelemassa (tai tarkoituksena oli harjoitella tokoa...). Hallissa ei saisi haukkua, joten tiesin tämän jo ennalta haasteelliseksi ja sitähän se tosiaan olikin. Mimmi jaksaa keskittyä maksimissaan 10 minuuttia kerrallaan ja sen jälkeen en saa siihen kontaktia. Välillä piti kuskata se autoon jäähylle, kun ylikuumeni siinä määrin, että silmät pyörivät päässä, kun toiset harjoittelivat agilityä eikä se päässyt mukaan. Estehyppyä harjoiteltiin muutamaan otteeseen ja putkestakin kerran mentiin ja silloin Mimmi ei hauku, touhottaa vain sata lasissa menemään. Kontaktiharjoituksia siis ja roppakaupalla niin ehkä tämä vielä joskus luonnistuu.

Vuosi on vierähtänyt

Tänään on minun ja Mimmin ensitapaamisen vuosipäivä. Paljon on vuodessa tapahtunut ja minusta tuntuukin, kuin Mimmi olisi ollut luonani ikuisuuden. Muistan, kuinka aluksi, täysin tahtomattani, vertasin Mimmiä joka asiassa Fidoon, joka oli mielestäni (hankalasta luonteestaan huolimatta) maailman viisain koira, joka luki ajatukseni ja jonka ajatuksia minä ainakin kuvittelin pystyväni lukemaan. En todellakaan vertaa enää. Mimmi on täydellisesti täyttänyt Fidon jättiläismäiset saappaat. Se on todella hieno luonne ja kehityskelpoinen yksilö kaikin puolin enkä ole päivääkään katunut, että päätin ottaa sen.

Kovasti meillä on vielä tehtävää. Remmiräyhäämistä en ole saanut kitkettyä pois. Välillä se on lievempää, välillä joku koira jopa saattaa päästä ohi niin, ettei Mimmi sano sanaakaan mutta sitten taas seuraava vastaantulijakoira saattaa olla sille aivan ylitsepääsemätön juttu. Mielestäni Mimmi on aika kovapäinen (tarkoituksenani on viedä se tänä vuonna luonnetestiin, niin sitten nähdään kuinka väärässä tämän tulkintani kanssa olen:) ja kommunikointi sen kanssa toimii hienosti silloin, kun se ei ole juuri saanut ruokaa eli on vähän nälkäinen ja minulla on herkkuja mukana. Tällöin siltä löytyy korvat ja se käyttäytyy, kuin unelma, kunnes herkut alkavat maistumaan puulta. Mimmillä on kuin kaksi eri persoonaa ja voihan sillä vaikka ollakin mutta ei se haittaa, koska Mimmi on maailman paras tyyppi. Myös se toinen :D

Mimmi on myös aika ristiriitainen persoona; Se ei ole moksiskaan rokotuksista, verikokeista, eikä siitä, että osuin hyvästi hermoon sen kynsiä leikatessa. Makasi vain silmät kiinni, kuin mitään ei olisi tapahtunut ja sitä verta tuli (tokihan se näyttää pahemmalta kuin onkaan mutta kai se nyt ikävältä silti tuntuu, ainakin luulisin). Mimmin mielestä on myös ihan jees-juttu, että siskoni lapsi konttaa sen yli (tai tekee sille ihan mitä tahansa), se ei väistä vaan ottaa vastaan kaikki, mitä tuleman pitää. Mietin välillä, että tunteekohan se kipua ollenkaan. Mimmi ei ole vielä myöskään näyttänyt minulle, mitä se pelkää. Se ei pelkää isoja ääniä (ilotulitteetkin olivat aivan mahtava juttu, joita sen piti oikein parvekkeella olla katsomassa) eikä outoja tilanteita ja kaikki ihmiset ovat sille juuri saman verran kiinnostavia eli eivät kiinnosta juuri ollenkaan mutta ketään se ei myöskään arastele. Kaikista pahinta, mitä Mimmille voi (minun kokemuksen mukaan) sattua, on se, että sille laitetaan heijastinliivi (tai mantteli) tai kuonopanta. Silloin se alkaa stressissä kiertämään sohvaa tai riippuen siitä, roikkuuko kuonopannan "varmuushihnanpätkä" irrallaan niin, että se heiluu ilmassa Mimmin leuan alla ja siinä tapauksessa koko koira jäykistyy, eikä voi liikkua. Se on täysin liikuntakyvytön edellä mainitussa tilanteessa.

Yksi ikävä, suorastaan painajaismainen asia on kuitenkin jäänyt pois; Autossa räyhääminen. Yli puoli vuotta kuuntelin, kun se haukkui taukoamatta takapenkillä eikä siinä olleet kolarit ja ojaanajot kovinkaan kaukana. Käskyni ja kieltoni olivat kuin ilmaa. Mimmin ei edes tarvinut nähdä auton ikkunasta toista koiraa tai mitään muutakaan liikettä, kun se aloitti möykkäämisen ja hakkasi samalla aina päätään takaikkunaan ja mietinkin aina ajaessa, että kumpi hajoaa ensin; ikkuna vai koiran pää. Haukkumiseen siis riitti, että auto lähti liikkeelle. PET CORRECTOR! Luojalle kiitos tuosta pienestä paineilmapullosta: YKSI suihkaisu autossa, kun konsertti käynnistyi ja sen jälkeen autossa on istunut tai makoillut hiljainen, rauhallinen koira. En voi tajuta, mikä Mimmin mielestä siinä suihkauksessa oli niin epämiellyttävää, että se lopetti jo varmaan kroonisen käytöksen ja olisinkin voinut lyödä pääni (ja enemmänkin) pantiksi, että se oli turha ostos, jolla ei varmasti olisi yhtään mitään vaikutusta. Olin todellakin väärässä. Ja hyvä niin.

Jännittävä vuosi on siis takana mutta varsinkin edessä ja toivotammekin Mimmin kanssa kaikille oikein hyvää uutta vuotta 2012!

Viimeinen koulupäivä

Tänään oli tällä erää viimeinen tokotunti. Olin aluksi todella skeptinen Mimmin suhteen, koska sen keskittymiskyky oli miltei nolla. Nyt kuuden harjoituskerran jälkeen joudun pyörtämään skeptiset ajatukseni kokonaan. Mimmi on edistynyt ihan loistavasti. Tänään se jaksoi keskittyä koko tunnin ja oli ihan täysillä mukana. Kunhan lomat on lusittu, lähdemme jatkokurssille ja loma-aikanakin harjoittelemme ahkerasti näitä alkeiskurssilla harjoiteltuja asioita.


"Ekaluokka" hienosti suoritettu :D


Tokotunnin jälkeen oli vuorossa perinteiset
puistoriehumiset.


Piiri pieni pyörii.


Mimmi ja salskea nuorukainen.


"Nyt kaikki leikkiin mars!"

Tokoa ja Helsingin reissua pukkaa

Tänään on ohjelmassa tokon alkeiskurssi part II. Olemme kovasti harjoitelleet ja Mimmi tekeekin kaiken hienosti JOS ei ole häiriötekijöitä. Kävimme aamulenkillä työpaikan pihassa kahvilla (kun ei omassa jääkaapissa ollut kahvimaitoa ja eihän sitä lomallakaan toki malta olla työpaikalta poissa :)) ja törmäsimme matkalla henkilöön, jolla oli naku kiinanharjakoira ja portugalinvesikoira. Tovin juttelimme koirista ja Mimmi käytti tuon vartin tehokkaasti hyödykseen eli haukkui koko ajan. Sain vinkin, että keitetty sydän on monen koiran herkkua ja tämän vesikoiran koulutuksessakin se oli ollut suurena apuna. Ehkäpä lähdenkin tästä sydäntä metsästämään.

Huomenna sitten olisi ohjelmassa junamatka Oulu-Helsinki. Hikeä pukkaa ajatuskin, että Mimmi päättää käyttäytyä Mimmimäisesti mutta ehkäpä se yllättää minut positiivisesti ja käyttäytyykin kunnolla. Voihan siinä tietysti käydä niin, että meidät poistetaan junassa seuraavalla asemalla. Toiveissa olisi kuitenkin päästä Helsinkiin saakka ja olisikin kiva nähdä Mimmin sukulaisia ja muitakin blogien kautta tuttuja koiruuksia ja ihmisiä. Siskoni lapsukainen määrää meidän ajankäytön, joten meillä on vähän huonot mahdollisuudet lähteä Malminkartanoa edemmäs "kalaan" mutta kaikki kynnelle kykenevät, tulkaahan tapaamaan meitä Malminkartanon koirapuistoon. Ja tähän liittyen seuraan tätä blogia sekä sähköpostiani tiuhaan.

Koirakoulussa

Aloitimme tänään tokon alkeiskurssin Oulun Koirakoulussa. Etukäteen jännitin todella, että tuleeko meidän (saati muiden kurssilaisten) "opiskelusta" yhtään mitään, kun tiesin, että Mimmi varmasti haukkua louskuttaisi koko ajan. Ei se kuitenkaan ihan niin kamalaa ollut, kuin etukäteen pelkäsin. Kyllä se haukkui mutta paljon vähemmän, kuin olin olettanut. Keskittyä se ei kyllä jaksanut yhtään enkä minä saanut siihen oikein kontaktia (liekö ollut liian huonoja nameja mukana, ensi kerralla otetaan lenkkimakkaraa :)) mutta tästä on hyvä ponnistaa ylöspäin. Lisäksi tuntui, että se piti silmällä, kuinka lujasti pidin remmistä kiinni ja teki yhtäkkisiä syöksyjä toiveikkaan näköisenä, josko irti pääsisi. Mutta nyt meillä alkaa ahkera kotiharjoittelu ja avainsana on katsekontakti. Koulutuksen jälkeen käytin Mimmiä koirapuistossa juoksemassa mutta oli niin kuuma, että meininki oli aika väsynyttä, jopa Mimmillä. Mimmi sai kuitenkin ihanan pienen ihailijan, joka seurasi sitä uskollisesti ympäri puistoa.